#tbt: Clint Mansell – The Fountain OST

Kuuntelen elokuvasävellyksiä usein ja mieluusti. Ne tasapainottavat keskittymistä vaativaa työskentelyä ja luovat myös kontrastin yleensä kuuntelemaani blogimusaan. Yhdenkään elokuvan soundtrackiä en kuuntele niin usein ja mieluusti kuin The Fountainin .thefountain1

The Fountain on Darren Aronofskyn ohjaama elokuva vuodelta 2006. Ilmestyessään se koki jo toista inkarnaatiotaan, sillä vaikka Hugh Jackman ja Rachel Weisz lopulta tähdittivät elokuvaa, alunperin kokoonpano oli erilainen. Budjetti oli tuplaten suurempi, ja mukaan oli buukattu Brad Pitt ja Cate Blanchett.

Elokuva kertoo rakkaudesta ja kuolemasta, jossa liikutaan kolmessa eri ajassa saman tarinan sisällä. Ajanjaksot sijoittuvat Mesoamerikkaan konkistadorien aikaan, nykyaikaan sekä tulevaisuuteen. Kaikki tämä nivoutuu kuolemaan ja sen pelkoon, maya-mystiikkaan ja raamatulliseen elämän puuhun.

The Fountainin erikoistehosteet hoidettiin CGI:n sijaan makrokuvauksella.

The Fountainin erikoistehosteet hoidettiin CGI:n sijaan makrokuvauksella.

Ilmestyessään The Fountain lukeutui myös lempielokuviini. Ja katsoin sitä. Yhä uudestaan. Täytyy myöntää, etten ole katsonut sitä ainakaan viiteen vuoteen. Voisiko olla etten halua pilata elokuvaa itseltäni? Se on kuvitelmissani hyvä elokuva. Kaunis, koskettava, jopa jossain mittasuhteissa erilainen. Mitä jos katsonkin sen monen vuoden tauon jälkeen vain todetakseni että se on roskaa?

Yhtä asiaa en kuitenkaan ole onnistunut pilaamaan, ja se on elokuvan musiikki. Usein Aronofskyn elokuviin (esim. PiRequiem for a DreamThe WrestlerNoah) säveltävä Clint Mansell teki The Fountainia varten yhteistyötä mm. sanfranciscolaisen Kronos Quartetin ja skottibändi Mogwain kanssa.

Sävellykset liikkuvat elokuvan kolmen aikakauden lomassa erinomaisesti. Perkussio, jouset, Mogwain post-rock saavuttavat lakipisteensä esimerkiksi Death is the Road to Awe -kappaleella.   Kuten joskus itse elokuvan pariin, tähän soundtrackiin palaan nykyään tavan takaa. Pitäisiköhän kuitenkin pyyhkiä dvd-soitin pölystä ja antaa The Fountainille mahdollisuus luoda uusia mielikuvia tai ainakin tuhota vanhat? Koko soundtrack kuunteluun täällä.

2 kommenttia kirjoitukseen #tbt: Clint Mansell – The Fountain OST

  1. Joonas kommentoi:

    Itse rakastan Pi:n soundtrackia, se on ollut mulla kuuntelussa satunnaisesti aina muutaman vuoden välein. Elokuvakin pitäisi katsoa toisen kerran, MUTTA!

    Fountainia en ole edes nähnyt, tai soundtrackia kuullut! Mansell on kyllä tullut tutuksi näistä muista elokuvista. Joudun ehkä harkitsemaan nyt ensiksi elokuvan katsomista, mutta melko vahva suositus tämä postaus kyllä oli sille.

    1. Juhani Juhani kommentoi:

      Pi on itseasiassa multa näkemättä vielä, muuten oonkin nähnyt Aronofskyltä kaikki. Täytyy katsoa ja kuunnella se soundtrackikin!

      Katso ihmeessä Fountain, ja kerro mitä tykkäsit. Täytyy nimittäin itsekin katsoa se jossain vaiheessa uudestaan :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.