Suzannen tarina sai yhden version lisää
Kuten So Long, Mariannella myös Suzannella oli innoittajansa todellisuudessa. Leonard Cohenin elämässä naisia oli lukuisia, ja tanssija Suzanne Verdal oli yksi heistä. Toisin kuin usein luullaan, Suzanne ei kerro Suzanne Elrodista, Cohenin 70-luvun puolisosta jonka kanssa tällä on myös kaksi lasta. Cohen tapasi Verdalin Montrealissa, jonka kanssa tällä kehittyi platoninen suhde. 60-luvun puolivälissä Verdal päätyi kahteen Cohenin runoon, joista toisesta kehittyi lopulta yksi veteraanimuusikon rakastetuimmista kappaleista. Laulun/runon Suzanne vie päähenkilön joella sijaitsevaan paikkaansa ja tarjoaa tälle teetä. Vuonna 1965 Verdal vei Cohenin mökilleen joen varrelle ja yhdessä he nauttivat Constant Comment -teetä ”lyhyen taianomaisen hetken verran”.
Hartaasti etenevässa kappaleessa sivutaan toisessa säkeistössä myös Montrealin maisemia ja uskonnollista teemaa, jossa Jeesus kulkee vetten päällä. Kun kappale alkoi muotoutua runosta sävellykseksi, se viitoitti tietä Cohenin muusikon uralla. Tämähän oli yli 30-vuotias julkaistessaan ensimmäisen levynsä ja oli sitä ennen tullut varsin tunnetuksia kirjallisista töistään.
Suzannen levytti ensimmäisenä kuitenkin Judy Collins. Omasta esiintymisestään epävarma Cohen oli aiemmin soittanut kappaleitaan tälle, mutta mitään Collinsille sopivaa ei tuntunut löytyvän.
Myöhemmin Cohen otti uudestaan yhteyttä ja soitti puhelimessa Suzannen Collinsille, joka tykästyi kappaleeseen välittömästi. Vuonna 1966 Collinsilta ilmestyi In My Life, jolle myös Suzanne päätyi. Songs of Leonard Cohen ilmestyi vasta runsas vuosi myöhemmin.
Suzanne on paitsi rakastettu myös coveroitu kappale. Versioijia on riittänyt, suomeksikin. Yleensä käännösiskelmän nimellä kulkevat kappaleet ovat korkeintaan myötähäpeää aiheuttavia, mutta Hector on kääntänyt ja versioinut Suzannen melko onnistuneesti suomeksi.
Viimeisin yrittäjä cover-taivaalla on jokin aika sitten postauksessa jälleen piipahtanut Los Angelesista kotoisin oleva NO. Yhdessä The Mynabirdsin Laura Burhennin kanssa bändi on mielestäni onnistunut versiossaan. Äänet pelaavat hienosti yhteen ja sovituksessakin on sentään jotain uutta. Tykkään.