Lähdin valvotun Super Bowl -yön jälkeen töihin, nukuttuani aamulla mahdollisesti osapuilleen tunnin. Yleensähän on ehkä virhe ummistaa silmät noin raskaassa vastatuulessa. Siihen nähden synapsien toiminta onkin ollut hyvää. Niin peli kuin kisastudion puitteetkin olivat enemmän kuin kohdallaan. Oli varmasti kiihkeimpiä NFL:n mestaruusotteluita, joita olen seurannut.

Valitettavasti New England Patriots päihitti toista perättäistä mestaruutta hakeneen Seattle Seahawksin. Oma lajituntemukseni, niin kuin olen aiemminkin maininnut, on vasta-alkajan tasolla, mutta amerikkalainen jalkapallo on mieletön ja kunnioitustaherättävä laji penkkiurheilijalle, minkä vuoksi Super Bowl -öiden seuraamisesta kaveriporukassa onkin tullut mieluinen jokavuotinen rituaali.

Tapahtumana se nousee kukkulan kuninkaaksi olemalla ylitsepursuavan kyllästettyä MURICA! -juhlaa. Hävittäjien ylilennot, tähtiliput, väliaikashow’t ja turboahdetut maailman parhaat atleetit. The Bugle -podcastissa John Oliver totesikin Amerikan olevan Superbowl Sundayn alla kuin turboahdettu versio itsestään.

Twitter toi viime yönä kiinnostavinta oheishöystettä ottelun seuraamiseen. ”Tiesitkö”, esimerkiksi, että Suomessakin yölähetystä katsoo arviolta 60-70 000 ihmistä, ja että keskiverto Super Bowl -katsoja nauttii n. 2400 kaloria ottelun aikana? Mistään en tietenkään näitä ’faktoja’ vahvistanut. Twittersfääri eläköön omaa elämäänsä. Yleensä jopa melko rauhallinen tägi #NFLfi myllytti läpi yön rivakkaa tahtia twiittejä, mikä teki osaltaan ottelustakin kiinnostavampaa. TÄÄLTÄ voi käydä tsekkaamassa interaktiivisen kartan ottelun kulusta yhdistettynä ympäri maailmaa näpyteltyjen twiittien frekvenssiin.

Jotkut saattavat muistaa, että kertasin viime vuonna Super Bowl -väliaikashow’den historiaa. Pitäydytään näin musiikkipalstan ominaisuudessa musiikkisisällössä siis tänäkin vuonna, kun ei itseltäni löydy potkutilastoihin tai Russell Wilsonin logiikkaa uhmaavaan kalkkiviivaratkaisuun mitään sanottavaa. Katy Perrystäkään on vaikea sanoa oikein mitään, sillä ennen eilistä en ollut kuullut yhtään tämän kappaletta kokonaan. Ei esiintymisessä toki mitään vikaa ollut. Mainitsenkin siksi Super Bowl XLIX:n ( = 49.) väliaikaspektaakkelin huikeimmat asiat.

KISSAELÄIN

En ihan ymmärrä miksi joku heräisi yöllä pelkästään Katy Perryn 12-minuuttista konserttia varten – saati viimevuotista Bruno Marsia. Glitteristä huolimatta tämä tapahtuma menee sisältö eli urheilu edellä. Kuitenkin. Jos satuit heräämään puoliaikaa varten, Perryn pelinavaus saattoi olla yksi sinunkin lempiasioitasi. Valtava, futuristinen, kissansukuinen rakennelma liikkui eteenpäin Parryn sillä ratsastaen. Turmiollisen absurdia, ja katsojan kannalta kaiken kaikkiaan hykerryttävän herkullista. Eihän tuolle voinut kuin nauraa.

TAUSTAHAIT

TV-lähetyksen ohjaaja spottaili ahkerasti julkimoita yleisöstä, vähempikin olisi riittänyt, etenkin kun tätä oli tarjolla. Eräänä vuonna show’n päähuomion varasti nivusillaan nuoralla tanssiva herra, eilen kyseessä olivat mainiot, taustalla tanssivat hait. Giffi kertoo sen mihin sanat eivät yksinkertaisesti riitä.

MISSY ELLIOTT

Kukapa olisi uskonut? Missy Elliottin oli jo aikakin tehdä paluu. Lenny Kravitzin osuus oli yhdentekevän puiseva koko show’ssa, mutta lopulta Katy Perrykin jäi Missyn jälkeen tähdenlennoksi (heh, pun). Get Ur Freak Onin alkunakutuksesta lähtien intensiteetti oli läsnä ja Elliottin suoritus niin kova, ettei olisi uskonut tämän pitäneen matalampaa profiilia näinkin kauan. Pienenkin maistiaisen jälkeen yleisö jäi janoamaan lisää. Eiköhän Elliottilla ole kalenteri tämän jälkeen täynnä.

Ponkaisihan tämä verevästi iTunesin listoille heti esiintymisen jälkeen, niin TOP10:een kuin TOP100:aan, useammalla kappaleella. Joku ehtikin lähetyksen yhteydessä todeta, etteivät jonnettaret (mainio termi muuten) edes tiedä kuka Missy Elliott on. No, heillä on varmasti vuoden 2015 kuluessa aikaa oppia. Super Bowlin suurin voittaja oli (itse urheilumuodon lisäksi) ehdottomasti Missy Elliott. Se jos jokin on varmaa.