Soittolistavalinnat: DIANA, Money, Snakadaktal

Spotifyn lopullisesta roolista digitaaliajan ja musiikkiteollisuuden murroksessa ei ehkä voida vielä sanoa viimeistä sanaa, mutta musiikin löytämisessä sillä on kiistatta ollut positiivinen rooli – siinä tapauksessa että tietää mitä etsii. Neljänä vuonna olen koonnut kalenterivuoden julkaisuja (yksi kappale / julkaisu) eräänlaiseksi hakemistoksi samaan soittolistaan. Uusin (SlowShow ’13) löytyy paitsi tuosta sivupalkista keltaisen ”Slow”-kyltin takaa, myös tästä postauksesta.

Mitä kattavammin Spotify onkii lafkojen katalogit palveluunsa, sitä vaikeampaa puhtaasti sattumanvaraisten löytöjen kahlaamisesta paljoudessa tulee. Ainakin haun voi rajata suurin piirtein kalenterivuoden julkaisuihin ja kenties jopa indiehenkisyyteen tällä soittolistalla. Viime etsintä- ja lisäyskerralla SlowShow ’13 täydentyi mm. Dent Mayn, Babyshamblesin, Volcano Choirin ja Nine Inch Nailsin kappaleilla.

Noihin en ole hirveästi ehtinyt vielä tutustua, mutta onneksi Rosvot palvelevat: She’s Not Anyonesta voi lukea Miian Babyshambles-jutun ja NIN:stä löytyy  Alice & Junen pohdintaa). Kolme muuta levyvalintaa mainostetusta soittolistasta voin tehdä: DIANAMoney ja Snakadaktal. Toronton, Manchesterin ja Melbournen kautta liikuttaessa brittiläinen imperiumi on voimissaan.

money snakadaktal DIANA-Perpetual-Surrender

Synailevan DIANAn debyytti Perpetual Surrender (JAGJAGUWAR) on Destroyerin Kaputt-levyllä saksofonia soittaneen Joseph Shabasonin projekti ja kerää ainakin nimikkokappaleella paljon yhtäläisyyksiä Flow’ssakin pistäytyneeseen emoalukseen. Vaikkei tämä tyylikäs levy täysin potentiaaliaan hyödynnä, on siitä tullut nopeasti vakkarilätty kiirettömään iltarentoutumiseen.

MoneyShadow of Heaven (Bella Union) taasen on kerännyt nopeasti vyölleen imartelevia arvioita. Herkkää indiepopia, jossa joka kappaleen vaikutteet tuntuvat olevan eri indieaatelisilta. Jossain määrin WU LYF tulee mieleen, vaikka pintapuolisesti (etenkin mitä tulee laulajaan) erot ovat huomattavat. Levy on kunnianhimoinen ja pysyy hienosti kasassa, mutta vaikutteiden määrä mietityttää. Etenkin Goodnight LondonBlueberry Fields  ja nimikkokappale toimivat.

Snakadaktalin Sleep In The Water (I OH YOU / Liberation) tarjoaa ainekset monelle dream popista joskus tykänneelle todelliseen fanitukseen. 13 kappaletta ei tosin onnistu tältäkään bändiltä moitteetta, mutta muutamassakin kohdassa hengähdyksen jälkeen polkaistaan kiitettävä vaihde silmään. Ansiokkaimmillaan parikymppiset aussit yhdistävät juuri mainitun unelmaisen kitarapopin ja jonkinmoisen chillwaven perinnön, mikä tekee tästä oman suosikin. Vesi vanhin voitehista – se on albumin nimen mukaisesti tälle mukavasti soljuvalle debyyttialbumille oiva konteksti.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.