Slow Show’n vuosi 2015 kappaleina

En aio tänä vuonna tehdä ns. perinteistä listausta. Tuntuma uusiin tai ylipäätään tämän vuoden julkaisuihin on juuri nyt hatarampi kuin yleensä, enkä oikein jaksa lähteä selaamaan muiden listoja, minkälaisia biisejä tänä vuonna on julkaistu. Sen sijaan tein soittolistan biiseistä, jotka mulle ovat soineet vuoden aikana. Pelkän muistin varassa. Millainen kuva mulle on muodostunut kappaleiden kannalta vuodesta 2015? Ulkoamuisteltuna, mielikuvilla pelattuna?

Isoja biisejä riitti

Draken Hotline Bling, Years & Yearsin King, Jamie xx:n I Know There’s Gonna Be (Good Times) – näitä mä oon kuunnellut repeatilla vuoden aikana useammin kuin kehtaan myöntää. Mainstream losahti tajuntaan oikein kunnolla.

Eivätkä kotimaiset jääneet hirveästi taakse. Sanni2080-luvulla on radioövereistä ja pienestä pilkastakin huolimatta oikeasti hyvä biisi. Citymanin Best In All kuulostaa, jos jokin, eeppiseltä, ja toimi erinomaisesti livenäkin Dynamossa. Taisi bändikin olla sitä mieltä, kun kerran soitti sen kahdesti.

Vähäeleisyydelläkin pääsi pitkälle

FourFive Seconds oli kaikessa nuhaisuudessaan suosikkibiisejäni keväällä. Rihannalta, Kanyelta ja Maccalta yhteensä voisi odottaa enemmän, mutta mulle tämä toimii. Sam Beam kaivoi taas arkistoista esiin yhden helmen, Everyone’s Summer of ’95.

Sufjan Stevensin onnistunut paluu ei jäänyt keneltäkään huomaamatta, enkä usko soittaneeni yhtään biisiä niin paljon kuin Fourth of Julyta. Myös José González julkaisi pitkästä aikaa musiikkia. Seitsemän vuoden tauko ei ollut tuonut mukanaan hirveästi uutta, mutta esim. Every Age soi kauniisti.

Räppi vei mennessään

Vuonna 2015 julkaistiin varmasti muutenkin erinomaista räppiä, ja paljon, mutta tällaisella miedolle riimipäälle kaksi suurta veivät suurimman huomion: Paperi T ja Kendrick LamarResnais, Beefheart & Aalto toimii erinomaisen taustansa ansiosta paremmin kuin alunperin annoin sille tunnustusta. Lamarin Blacker The Berry taasen on siitä hyvä biisi, että tällainenkin höyhensarjalainenkin pääsee sen teemoihin helposti kiinni, ja kyseinen kappale viihdyttää vakavuudestaan huolimatta.

Kovat suomalaiset

Kotimainen sävelkorva hurmasi sekin kokolailla kokonaisvaltaisesti tänä vuonna. Jaakko Eino KaleviIkuinen Purkautumaton Jännite päätti erinomaisen levyn Rinneradiomaisen keveällä poljennolla. Eihän siitä voinut olla pitämättä. Sin Cos Tan ylisti kymmenvuotiasta Solina Recordsia tarttuvalla Ten Years -kappaleellaan, josta onkin tullut Limbon seuraksi omaan makumaailmaan duon kovin biisi.

Toisaalta myös Traffic Islandille, ja tyypeille yhtyeen takana, vuodesta 2015 tuli ikimuistoinen, sillä nämä onnistuivat tekemään parhaan biisinsä ikinä missään kokoonpanossa. Johnny Had A Boyfriend on katkeransuloinen suuri indierock-biisi, jonkalaisen toivoisi itse tehneensä. Eikä tietenkään Nicolas Kivilinnaa voi jättää mainitsematta. Suvereenein kotimainen muusikko tänä vuonna, mutta siitä lisää levypostauksessa – joka on muuten tuloillaan vielä.


 

Jos haluat kaikki mieleenpainuvimmat biisit tämän blogin listaamana, tsekkaa tuosta alta soittolista. Toki kannattaa muistaa, että Slow Show ’15, tuo ultimaattinen kokonaisen vuoden kappaleet kokoava soittis on vielä tarjolla, jos haluat tsekata, mitä on livahtanut ohi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.