Sideways-ennakko: Silvana Imam

Photo by Arvida Byström

Photo by Arvida Byström

Ensi viikonloppuna järjestetään Sideways-festivaali Helsingissä ensimmäistä kertaa. Silloin alkaa festarikesä 2015. Sidewaysin ohjelmistossakin on paljon hienoja, itselleni vieraampia akteja, joita aion esitellä lyhyesti musiikkijuhlia odotellessa.

Pääasiassa festivaalien artistikattauksessa onkin kaksi mielekästä tulokulmaa: 1) hyvällä tuurilla pääsee fanittamansa artistin keikalle tai 2) löytää ohjelmistosta tuntemattomamman aliaksen ja ottaa siitä selvää tai menee sokkona tutustumaan live-kuntoon. Nämä esittelyt tulevat sisältämään kakkoskategorian artisteja miltei yksinomaan.

Perjantain (EDIT:) Lauantain ohjelmistosta löytyy erittäin mielenkiintoinen ruotsalaisräppäri, jopa ilmiöksi asti yltynyt Silvana Imam. Imam ei pelkää ottaa kantaa asioihin, jotka koetaan poliittisiksi kuten rasismiin, homoseksuaalien oikeuksiin ym. Noiseyn haastiksessa tätä luonnehdittiinkin ”queer feminist rapperiksi”. Imam toteaa kuitenkin itse, että

“Im a conscious rapper, — I write songs about my life, and since I write through a lesbian-immigrant-woman’s perspective, it’s labeled as ”political.” I’m letting people know how fucked up the world is through my art. This is about my life and my own survival in this patriarchal and anti-democratic world. A woman who writes love songs to other women causes immediate chaos in most peoples’ minds? That is something you should question, and not whether I’m political or not.”

Tietenkin Imamin tausta värjää hänen sanomansa poliittiseksi, sanoo räppäri itsekin. Hirvittävää kumouksellisuutta sanoituksissa on vaikea nähdä täältä lahden toiselta puolelta – kenties osittain siksi että sanoitukset aukenevat vaihtelevasti virkamiesruotsilla. Toisaalta esimerkiksi saksalainen suurjulkaisu Die Zeit kirjoittaa uudessa artikkelissa laajemminkin feministisen pop-musiikin monipuolisuudesta Skandinaviassa. Ehkä sitä tosiaan kokisi asian eri lailla, jos Sini Sabotagen biisissä repeäisivät patriarkaaliset Levikset sorron symbolina. Yksi asia on kuitenkin fakta: Silvana Imamilla on asennetta siinä kuuluisassa pikkusormessaankin enemmän kuin Sabotagella koko urassaan. Harmi, muuten, ettei kotimaisesta Prinssit-triosta ole kuulunut pitkään aikaan (ainakaan minuun korviini) mitään. Se oli todellinen edelläkävijä suomalaisessa skenessä omalla queer feminist räpillään

Kuohunta ja sanoma tietysti tuovat Silvana Imamille huomioarvoa. Eri asia on tietenkin miten biisien musiikillinen puoli toimii. Tuotannossa on tarttumapintaa, särmää, toisinaan likaista biittiä (esim. IMAM COBAIN ja Zon), ja lyriikassa uhoa. Biitti tukehtuu pahimmillaan hieman nuhaiseksikin. Silti mukaan mahtuu partyräp-synaakin, vaikkei Imamin harteille sovikaan bileräpin viitta. Teurastamolla ei kannata odottaa Silvanalta keikkaa, vaan räävitöntä show’ta, jossa kaikkien farkut repee ja mieletön antifasistinen juhla sytyttää katon ja kansan liekkeihin.

Det här är celebration
Jag och mina ladies
Ingenting kan stoppa oss
Vi är störst i kosmos
Fanmail ifrån london
Som jag vunnit på lottot
Tack gud jag är homo

Sideways

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.