Sablen ja Kelen yhteiskappale The One on todella timanttinen. Siitä on hyvä aloittaa. Huomionarvoista sekin, että se on osa Jack Daniel’sin ja Pileratsin kuratoimaa ja toimeksiantamaa Future Legends -sarjaa. Yrityssponssina luotu yhteistyöbiisi – miten hieno tahansa – saa sponsorileimasta aika nihkeän auran niin kappaleen kuin sen välittäjän kannalta. Ehkä ambivalenttiset tunnelmat voi kuitenkin sivuuttaa, ja sponsoriviestin ylenkatsoa, kun kerran itse kappaleesta nauttii.

Kelen vokaalit väreilevät perustavanlaatuisesti, jo lähtökohtaisestikin niin haavoittuvasti ja väkevästi, että synaileva The One pääsee yllättämään helpon tuntuisesti. Biisin pääsee helposti samalle taajuudelle, ja sen luoma tunnelma on ilmavaa.

Toinen asia, johon olen viime aikoina suhtautunut kaksijakoisesti, on kantis-yökerho Dynamo. Aasinsilta on melkoinen, tiedän. Mutta jälleen kerran lauantaina Dynen atmosfääri oli lässähtänyt kuin märkä sukka. Musiikkisnobin maineen saa helposti moittimalla musavalintojen linjaa, mutta eipä sekään oikein onnistunut illan aikana vakuuttavasti. Eikä ollut ensimmäinen kerta lähiaikoina. Tarkemmin ajatellen en muista milloin viimeksi Dynamo-ilta olisi ollut sellainen kuin se on parhaimmillaan aina aiemmin ollut: säkenöivä. Lauantaina ei toki auttanut, että kaverini ylle käytiin jonossa. Niinkään ei ole kertaakaan tapahtunut niinä vuosina, kun olen Dynamon tahmeaa tanssilattiaa polkenut.

Keittiöpsykologi minussa arvelisi helposti, että olen muuttunut. Todennäköisempää kenties on, että osuimme huonoina iltoina paikalle. Toisaalta ravintoloitsijoiden kannalta saattaa olla samantekevää, mistä huono anniskelukokemus johtuu. Jo muutaman satunnaisotannan epäonnistuminen saa asiakkaan äänestämään jaloillaan. Näin oman kaveriporukan kannalta erityisen harmillista on se, että kun vihdoin saa kirjavan seurueen luopumaan ennakkokäsityksistään ’vaihtoehtopaikan’ suhteen ja aikaiseksi onnistuneita iltamia, tulee peruuttamatonta takapakkia.

Huonon illan melodramatisointi kuulostaa kenties liialliselta, mutta sattuu olemaan niin, että viihdyn ystävieni seurassa mielettömän hyvin – ja ennen myös aina Dynamossa. Hyvän illan takeena ei voi kuitenkaan enää defaulttina ehdottaa Dyneä. Kaverini taisivat sanoa jäähyväisensä Dynamolle lauantaina vaihtamalla baaria, oma suhteeni kantikseen saattaa kääntyä vakaasta pariutumisesta repaleiseen on/off -suhteeseen, ennen vääjäämätöntä eroa.