Ruisrock 2016: festariraportti

”Kahden ennätysvuoden ja yhden lippuhysterian jälkeen en oikein uskalla tehdä mitään ennustuksia saati ohjeistuksia ensi vuotta ajatellen. Jatkakaa niin kuin tähänkin asti, mutta muistakaa tilata aurinko ensi vuodeksikin, niin menestys on taattu.”

Rannan anniskelualueelta piirtyi komea siluetti festivaalialueesta ja uudesta Merilavasta.

Rannan anniskelualueelta piirtyi komea siluetti festivaalialueesta ja uudesta Merilavasta.

Näin päättyi festaripohdintani Ruisrockin osalta 2015. Osuvaa, etten paremmin sanoisi, sillä #Ruissihelle onnistui tänäkin vuonna pilaamaan meteorologien yritykset lannistaa festivaali: 100 000 kävijää ja uusi ennätys, ja menestys oli taattu. Kolmen viime vuoden kävijämääriä katsellaan varmasti kateellisina muualla Suomessa:

2014: 93 000 (ennätys)

2015: 95 000 (ennätys)

2016: 100 000 (ennätys)

Väkeä ja hauskuutta riitti. Tämä siis siitäkin huolimatta, että itsellä oli vaisuin fiilis varmaan kaikista Ruisrockeista tähän mennessä ennakkoon. Tuskailin ohjelmiston kanssa: mitä edes haluaisin mennä katsomaan? Päällekkäisyyksistä ei tarvinnut stressata, sillä niin montaa ’pakkonähtävää’ minulla ei edes ollut. Näitä päädyin kuitenkin lopulta enemmän tai vähemmän tuijottelemaan:

Perjantai:

  • : energinen, viihdyttävä poppari. Olisi kaivannut suuremman orkestraation seurakseen mutta kaiken kaikkiaan mukava keikka.
  • Antti Tuisku: seurue heitti mielessään kärrynpyörää, mutta itse odotin kenties vielä enemmän. Se, että en ollut kuullut yhtään Tuiskun hittiä ennakkoon vain paransi kokemusta. Yleisön piikittely ’kaapissa olemisesta’ oli hauskaa. En kommentoi villitsi.
  • Air: nopea piipahdus, ja safkaamaan. Aavistelin jo ennen festaria, että näin tässä käy: kuuntelin vanhaa Airin tuotantoa ja vaikka sävellykset löytyivät itseltäkin takaraivosta, ei hissutteluun päässyt teltassa mukaan.
  • Jack Ü: jytkettä ja valoshow’ta. Käytännössä lauantaisen Major Lazer -keikan riisutumpi versio ilman MC-pomputtajia.

Lauantai:

  • Blood Orange: missattiin jonojen vuoksi puolet. Veti muutenkin lyhyen setin: 45 minuuttia. Se mitä kuultiin oli erittäin pätevää, mutta Hynesin katse heijasteli myös omaa pettymystäni: miten teltassa oli niin vähän väkeä?
  • JVG: kansaa oli niin paljon Niittylavan edessä, etten ehkä koskaan ole nähnyt. Miten monella biisillä se Pete Parkkonen oikein feattaa? Tyhjäpäistä hittiparaatia oli ajoittain jopa miellyttävää seurata.
  • Vesala / Cheek: kumpaakin näin jonkin verran, taustalla. Paula Vesalaa olisin mieluusti seurannut kauemminkin, Ranta oli täynnä. Cheekiä en taasen ole koskaan nähnyt. Kansaa vaelsi varmaankin samoissa mittasuhteissa kuin JVG:hen aiemmin. Ilotulitteita ja hnggh.
  • Major Lazer: pyro + savukone + ”put your hands up!””jump! + basso + pyro + savukone jne. Juhla isolla JIILLÄ. Musiikillisesti sisältö miltei nolla. Oli sentään älyttömän hienoa, että MØ oli jäänyt ylimääräiseksi vuorokaudeksi venaamaan, jotta voi vetää Lean Onin.

Sunnuntai

  • Patti Smith: pohdittuamme saapuako lainkaan sunnuntaiksi, valuimme Ruissaloon kesken Patti Smithin keikan. Vaikutti niin veret seisauttavalta keikalta, että harmitti missata siitä osa. Punchlineja huudellut ja sylkenyt ja kitaransa kielet katkonut Smith tuntui omaavan 99% kaikesta festarialueella koko viikonloppuna vierailleesta asenteesta. IVK.
  • J. Karjalainen: tykkäsin hirmuisesti. Sunnuntaiseen rauhoitteluun hampuusimainen Karjalainen pupelsi lyriikoitaan mikkiin ja laulatti yleisöä verrattomasti mm. Riisinjyvällä.
  • Years & Years: nähty viime vuonna Flow’ssa mutta jaksoi kiinnostaa. Koko ranta oli täynnä, kun sympaattinen laulaja Olly Alexander piti yleisöä hyppysissään.
Nämä RR-paidat olivat musta kovin tyylikkäitä.

Nämä RR-paidat olivat musta kovin tyylikkäitä.

Noin ylipäätään ennätysyleisö tuntui nuoremmalta kuin kenties koskaan aiemmin, ja sillä, että kohtasin joitakin opiskelijoitani, oli vain vähän tekemistä asian kanssa. Jos en tietäisi paremmin, epäilisin, että toisen asteen opiskeljoita oli kärrätty urakalla festarille. Jotenkin se myös selittää miksi ohjelmisto tuntui itsestäni niin vieraalta. Esimerkiksi Rantalavan jumiuttanut Icona Pop on edelleen minun mielessäni maksimissaan keskikokoista esiintymislavaa pienempi artisti. Keikka toisensa perään osoitti, miten huonosti sormeni on kollektiivisella suomalaispulssilla.

Silloin tajusinkin jotain ja sanon tämän kaikella rakkaudella kotifestaria kohtaan: Ruisrock on kuin Cheek. Kumpikin ovat suuria ja vetävät massoja puoleensa. Kummassakin on enemmän bisnestä kuin sisältöä. Eikä kummankaan ole tarkoitus arkkityypillisesti vedota minunkaltaiseeni kuluttajaan: joskin Ruisrock yrittää joka vuosi Patti Smithin ja Blood Orangen kaltaisia kädenojennuksia.

Ohjelmistosuunnitelusta minulla on montakin mielipidettä, mutta joka vuosi Ruisrockin festivaalitiimi tuntuu tietävän paremmin. Juuri viimevuosien resepti on toiminut suurimmilla kotimaisilla ja muutamalla myöhäisillan EDM-tanssittajalla. Enkä oikeastaan osaa nimetä kuin itsekkäitä syitä, miksi Ruisrockin sitä tulisi muuttaa – sikäli kuin kävijäennätykset ja kannattavan toiminnan pyörittäminen kiinnostaa.

Festivaaliplussat:

+ avarampi alue

+ parantunut ruokatarjonta: siitä ei ole kovin kauan kuin päivettynyt lihapullanuudelipannu palveli kaikkia asiakkaita. Nyt tällainen amatöörivegekin sai syödäkseen herkkuja. Erityisesti Street Gastron vegan sandwich ja nyhtökaurarieska olivat mieleeni.

+ uusi Merilava (ent. Lounalava)

+ #Ruissihelle

+ pyöräparkkilippujen ennakkomyynti: 3pv pyöräpysäköinnin pystyi ostamaan etukäteen ja välttämään suurilta osin viime vuoden katastrofaalisen pyöräjonon. Selkeä helpotus.

Fat Tomaton nyhtökaurarieska oli herkkua.

Fat Tomaton nyhtökaurarieska oli herkkua.

Festivaalimiinukset:

– jonot (väkimäärästä huolimatta). Ymmärrän tuhansien ihmisten muodostaman logistisen haasteen, mutta aina on varaa parantaa. Varmaankin näin on jo (?), mutta aikataulua laatiessa voisi yrittää ennakoida suuria massoja keräävät artistit ja näiden välillä liikkuvat ihmiset. Jos puoli festaria siirtyy kerralla Niittylavalta Rantalavalle, se ei suju ongelmitta.

jonot portilla: en ole ikinä jonottanut yhtä kauan sisään. Blood Orangesta missattiin tosiaan puolet, kun portilla kesti 40 minuuttia. Siirtyivätkö viime vuoden pyöräjonot porteille? Kuulin myös valituksia yli tunnin sisään jonottaneilta.

– toiminta porteilla: jos jonot selkeästi ulottuvat miltei naapurin pellolle asti, miksei toimintaa jouhevoiteta? Onko tarkoituksenmukaista, että jokaisen sisääntulijan repputarkastuksen lisäksi näiden mukanaantuomia (avaamattomia!) juomapulloja puristellaan? Kautta festivaalivieraiden kuului katkeria kommentteja, että järjestyksenvalvoja portilla valitti ”pehmeästä” pullosta ja / tai avasi sen omin päin. Missään Ruisrockin nettisivuilla pullojen pehmeydestä ei käsittääkseni mainita sisäänpääsyn epäävänä tekijänä. Järki käteen.

– vesipisteiden vähyys: toistan vanhan murheeni. Ei löydy vettä sitä tarvitsevalle helposti.

– öiset pyöräreitit: tämäkin vanha valituksenaiheeni. Näin usean Ruisrock-käynnin kokemuksella voin itseluottamuksella todeta, etten ole koskaan nähnyt niin haastavaa / vaarallista pyöräreittiä kuin la-su -yönä. Pyörien pysäköintiä metsään pitäisi jotenkin voida vähentää, sillä pääasiassa nämä pyöräreiteillä kävelijät ja harhailijat ovat ”etsimässä” pyöräänsä ja aiheuttamassa suunnattomia vaaratilanteita. Myös järjestyksenvalvojien ohjeistuksella voitaisiin parantaa pyöräilijöiden turvallisuutta. Esimerkki: neljä nuorta kaveria käveli rinta rinnan pyörätiellä estäen ketään ohittamasta. Pimeässä näiden herrojen väistely ei ollut helppoa. Mutta mitä teki vieressä seissyt järjestyksenvalvoja? Huomautti pyöräilijöille, jotka väistivät autotien puolelle. Pystytte parempaan.

Ruis16-0442

"Life..uh..finds a way."

”Life..uh..finds a way.”

Ruis16 (1 of 1)-9

Antti keräsi kehuja takamukselleen.

Antti keräsi kehuja takamukselleen.

Keikkaväkeä villinä Tuiskussa 2.

Keikkaväkeä villinä Tuiskussa.

Keikkaväkeä villinä Tuiskussa.

Keikkaväkeä villinä Tuiskussa.

Ruissiystävykset

Harvalukuista Blood Orangen yleisöä. Myöhässäkin pääsi miltei suoraan eturiviin, jos halusi.

Harvalukuista Blood Orangen yleisöä. Myöhässäkin pääsi miltei suoraan eturiviin, jos halusi.

Jack Ü:n katselijoita ja lasereita.

Jack Ü:n katselijoita ja lasereita.

Ruis16 (1 of 1)-10Ruis16 (1 of 1)-11

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.