Jos eilisen rock-tarina alkoi pyöräilijän raskailla kokemuksilla, oli oikeaan aikaan saapuminen ja lähteminen savettejakin kalliimpaa festaroitsijalle. Tullessa kolmen päivän parkin ostanut pääsi suoraan oikeaa kaistaa pitkin laittamaan pyöränsä talteen. Se oli eittämättä toimiva uudistus, vaikkei kuitenkaan perjantain jonossa. Lähtiessä pyörien löytäminen oli tuhansien joukosta tietenkin vaikeaa, mutta muuten homma toimi.

Ainoa miinus oli pyöräilyjärjestelyt: pyöräilijät ohjattiin jalankulkijoiden joukkoon ”sinne sekaan vaan” -hymähdyksellä, kun aiemmin pyöräilijät on päästetty autotielle helpottamaan liikenteen painetta – harva kun autoilee Ruisrockiin, tai siihen aikaan kesäasumuksilleen Ruissaloon. Myöhemmin nämä samat pyöräilijät pakotettiin autotielle. Liikennesuunnittelu ensi vuoden rokkien teemaksi?

Keikoista:

• Galantis: kuulin koko bändistä ensimmäistä kertaa perjantaina, kuuntelin ensimmäistä kertaa eilen aamulla, ja päädyin keikalle ruotsalaisseurueen vaatimuksista. Teltassa oli päätön meininki (siksi näistä kuvista suuri osa on sieltä). Vaikkei edm mua sytyttänytkään, niin todella hikiset bileet Galantis järjesti. Ilmeisesti älytön määrä jengiä tiesi tämän bändin. Erityisen nuorta jengiä siis. Harvemmin olen tuntenut oloani niin vanhaksi.
• Pharrell Williams: Aluksi Amerikan tähti tuntui vaisulta. Tätä ei tuntunut kiinnostavan koko keikka. Ystäväni Tume ehdotti, että lähdetään ajoissa hakemaan paikat Veronica Maggion keikalta. Annoimme kuitenkin mahdollisuuden, mikä kannatti, sillä Pharrell vyörytti best of -hittiparaatin omasta tuotannostaan. Ei siis välttämättä pelkästään omia biisejään vaan mm. Mystikalille, Snoopille ym tuotettuja kappaleita. Lopulta Pharrell hoiti rutiininomaisesti hyvän keikan yhtenä pääesiintyjistä. Ja antoi jopa tilaa taustatanssijoille sooloilua ja twerkkaamista varten.
• Paperi T: Näin vähän Paprun keikkaa jo Sidewaysissä, joten tiesin suurin piirtein mikä on homman nimi. Musta oli siistiä (ja samalla vähän harmi kun piti poistua aiemmin) että Malarian Pelko vedettiin alusta loppuun kappalejärjestyksessä. Keikalla riitti varmaankin kyynisiä backlash-heittaajia ja #ainakuunnellu-hypettäjiä, mutta Paperi itse veti musta todella hyvällä paatoksella.
• Ruudolfin ja kumppaneiden keikkaa näin vain vähän, mutta sielläkin koko viikonlopun hurjimpia massahurmoksia. Mammat Riivaa jne. Kertonee miten vähän tunnen suuren yleisön musiikkimakua, kun huomasi millainen väki kerääntyi viihtymään näiden herrojen kanssa.
• Haloo Helsinki: Tästä bändistä täytyy sanoa samaa. Mieletön väkimäärä, yhteislaulatusta, pyrotekniikkaa ja ilotulitusta. Missä vaiheessa HH:sta tuli näin iso? Näin keikan vain osittain ja kaukaa, mutta silti.
• Kavereiden suusta kuultua: Kingston Wall Freakout! oli kova. Axwell Ingrosso: ns. mautomusiikkia, mutta kovimmat bileet ikinä. Tume sanoi jopa että eräs parhaita keikkoja joita nähnyt Ruississa. Näillä mennään.

Tänään pitäisi vielä jaksaa. Aikataulu muotoutunee seuraavanlaiseksi, odotetusti: Of Monsters and Men -> Foals -> Mew -> Disclosure. Ei kehnompi paletti.