93 000 kävijän ennätykseen yltänyt festivaali oli kolmantena päivänään huomattavasti rauhallisempi kuin kahtena edeltävänä, onneksi. Erittäin onnistuneiden artistikiinnitysten lisäksi menestyksen takana oli varmasti kesän kuumin viikonloppu, joka suorastaan helli järjestäjiä ja yleisöä. Mitä viikonlopusta jäi siis käteen? Yksittäiset huomiot:

1. Ennätysyleisöstä huolimatta järjestelyt toimivat mieleeni hyvin.
2. Moni on ensimmäisestä kohdasta eri mieltä, nimim. odotin lauantaina 40 minuuttia naisseuruetta vessakäynniltä.
3. Rantabaarin anniskelualueen DJ ansaitsee erityismaininnan: suomi-iskelmän sun muun legendat soivat ansiokkaasti.
4. Selkein pyyhkeiden paikka järjestäjille on vesipisteiden vähyys/sijainti. Koko ranta-alueella ei ollut ensimmäistäkään vesipistettä, vaikka sää kävi kuumimmillaan. Järjestyksenvalvojat ihmettelivät kovaan ääneen samaa asiaa, kun kävin kysymässä lähintä vesipistettä. Se kertonee että jossain on menty vikaan. Onhan hikisessä massatapahtumassa suorastaan riskialtista järjestää vesipisteitä harvakseltaan. Voitte vaikka kysyä juhlijoilta, katsovatko nämä ennemmin keikkaa, vai lähtevätkö toiselle puolelle festarialuetta huolehtimaan (oikeanlaisesta) nestetasapainosta.
5. Tiketti saa myös pyyhkeensä. Festivaali-Mikan tiedustellessa kotoaan puhelimitse lipun mitätöimistä, hänet ohjattiin Ruisrockin toimipisteeseen (!). Tämänkö vuoksi lippuihin lätkäistään päälle palvelumaksut?
6. Saanhan olla kiinnityksistä väärässä? Ilokseen sitä huomaa, että artistikoordinaattori on tehtäviensä tasalla, vaikka alustavasti kritiikkiä tuleekin.
7. Mutta Ruisrockin tähän päivään kantanut vetovoima ei tietenkään ole artisteissa, vaan siinä, että ainakin itse rakastan Ruissaloon pyöräilyä, puistossa hengailua matkan varrella, ja aitojen ulkopuolella hengailua, ennen sisäänmenoa.

Sunnuntaina tsekkasin lopulta neljä keikkaa: First Aid Kitin, Vesa-Matti Loirin, Icona Popin ja Phoenixin. First Aid Kit säesti rannalla pikniköintiä sympaattisesti, heleästi ja onnistuneesti. Mutta pelkästään ruotsalaisbändin vuoksi en olisi saapunut sunnuntaina festivaalilla. Mukavaa taustamusiikkia silti.

Parin-kolmen vuoden takaisella Veskun keikalla atmosfääri oli haikea ja koskettava, kuin jäähyväisiä jättäessä. Se jos mikä loi odotukset Rantalavan esiintymistä varten, mutta lunasti vain osittain. Parhaisiin hetkiin lukeutui Hyvää puuta, Vanhojapoikia viiksekkäitä sekä onnistunut nyökkäys Eino Leinon päivään. Ihan jees.

Icona Popiin menin puoliväkisin seurueen paineesta. Mun makuun tuntui huutavalta vääryydeltä, että duo veti Louna-lavalle varmaan tuplaten väkeä, verrattuna festivaalin parhaaseen, Future Islandsin, keikkaan nähden. Ei millään muotoa mun juttu, mutta yleisöä suorastaan tulvi keikalla.

Phoenix olikin sitten festivaalin toiseksi paras. Uskomattoman hieno live-soundi ja presenssi. Bändi tuntui itsekin olevan innostuneen keikasta ja saamastaan vastaanotosta: se hyppyytti ja huudatti ja tapututti yleisöä mielinmäärin. Oli todella ilo olla tällä keikalla. Laulaja Thomas Marsin yleisövisiitin jälkeen tämän silmäkulmassa näkyi (kuulemma) kyynel ja tämän piti purra huulta. Näiden keikkojen takia Ruisrock on jokavuotinen pakko. Mieletön show.

Wiz Khalifan lopetellessa festivaalia me poistuimme yöhön ja jokilaiva-Donnalle. Khalifakin kuulosti etäältä vetävän suvereenia keikkaa. Ensi vuonna näemme taas. Alla vain muutama kuvapoiminta, kun en tuttujen naamoja viitsi tunkeä tänne. Thomas Marsin naama kelvannee, pääsin nimittäin aika lähelle.