Yksittäisiä huomioita ja kuvia (kaikki kuvat © , ethän käytä ilman lupaa) eiliseltä festivaalipäivältä Turun Ruissalosta. Minähän muistuttelin survival guidessani, ettei välttämättä kannata tehdä liian tarkkoja suunnitelmia, jottei joudu juoksemaan keikalta toiselle. Itselleni kävikin päinvastoin: kun suunnitelmia ei ollut kuin Future Islandsin eturiviin, ei ollut kiintopisteitä, ja puolet päivästä menikin kummassa limbossa. Välitilassani en siis ehtinyt nähdä oikein yhtään keikkaa kunnolla ennen Pepe & Saimaan orkestraatiota. JVG:tä vähän, Samuli Putroa aitojen läheisyydestä, Veronica Maggiota vähän etäältä.

1. Lempihetkiä: joku soitti kasettimankasta Via Dolorosaa kävellessään Ruissalon sillalta kansanpuistoon. Kiitos siitä.
2. Pyöräparkkiin oli valtava jono, organisointi tuntui muuttuneen viime vuosista, eikä hyvään suuntaan.
3. Samassa jonossa suoritettiin yhteislaulua J. Karjalaisen tahtiin. Sekin oli hemmetin hienoa.
4. En ole tosiaan ikinä ollut näin ruuhkaisessa Ruisrockissa: nyt jo 70 000 kävijää. HUH. Varatkaa hermoja mukaan. Jonoja on joka paikassa.

Pepe & Saimaa oli ensimmäinen keikka, jonka näin kokonaan. Valtava orkesteri, taustakuoro, PEPE, Matti Mikkola, yhteensä viisi kitaristia (?), ja mieletön meininki.

FUTURE ISLANDS. FUTURE ISLANDS. future. islands. Luulin ylimyyneeni tämän keikan niin itselleni kuin muillekin, mutten ole koskaan ollut vastaavalla keikalla. Mun kämmenet oli punaiset taputtamisesta, lauloin biisit mukana, ja tanssin sekä pompin, enkä välittänyt kuka ajatteli mitä muuveistani. Samuel Herring ja yhtye yltyivät huimaan menoon. Live-taltioinnit eivät tee bändille oikeutta, eikä oikeastaan levykään. Paras keikka, jolla olen ikinä ollut. En tiedä miten kuvailisin keikkaa, sanat eivät tee sille oikeutta.

Kuvat ovat mitä ovat. Tuli oltua niin festaritunnelmissa, että kuvaaminen vähän unohtui. Eikä 35m kiinteä objektiivi kroppikennossa ole kenties paras valinta keikkakuvaamiseen, mutta jotain sentään tarttui mukaan.