Neljän kappaleen keskiviikko

Kanadalaisen Timber Timbren uutta levyä edeltävä Hot Dreams on lempikappaleeni juuri nyt. Tämän lähemmäksi Bill Callahanin ja Destroyerin lehtolasta et pääse. Mielettömän hieno. P.S. Yhden TT:n jäsenen nimi on Mika (Posen). Toistaiseksi ei vielä tiedossa onko formulakuski ja/tai suomalainen.

Kaikkihan rakastavat Wye Oakia, eikö? He ovat tulleet takaisin, uuden singlen kera, niin kuin tapana on. Todella upea The Tower edeltää huhtikuulle aiottua uutta levyä. Kyseinen duo on muuten Baltimoresta (MD). P.S. Myös Beach House ja Ravens ovat Baltimoresta, ja kaikkien aikojen paras tv-sarja The Wire sijoittuu sinne.

Uusiseelantilainen (näitä bändejä alkaa löytyä  päivämäärärajan tuntumasta, jees!) Yumi Zouma julkaisee Cascinelle ep:n ensi kuun alkupuolella. Hyvin pehmeää soundia, hattaraisempaa Wild Nothingia toiselta pallonpuoliskolta. P.S. Mun oppilaista eräs ehdotti joskus, että eikö päivämääräraja (engl. International Date Line) voisi olla oikeastaan puhelinvaihde seuralaisen hakuun. Kehotin perustamaan yrityksen, jos sellaista ei jo ole.

Vielä viimeiseksi Helsinkiin. White Balancen skandinaavinen reggae-elektro on mainiosti onnistunut päänavaus. Ensisinglen rytmiikka ja koukkupuoli tekevät tästä duosta varteenotettavan seurailtavan. Hyvää Suomesta. P.S. Valkotasapaino (engl. white balance) on kuulkaas tytöt ja pojat tärkeä asia valokuvauksessa. Vaikka silmä tottuu valon värin muutoksen, kameralle pitää mahdollisesti kertoa se erikseen.