Maksoin muutama vuosi sitten 15€ (sisäänpääsy + narikka) Uudessakaupungissa Ressun ja Jussin keikasta (toim. huom. Redford / Neon2). Karpalolonkero oli muistaakseni Flow’n hinnoissa. Sitä pahempaan rahantuhlaukseen en musiikkiin liittyen ole sortunut – poislukien erinäiset levyostot. Vaihtoehtoina oli jäädä yksin ulos pakkaseen, tai mennä kavereiden kanssa keikalle. Ei sillä että selittelisin, mutta selitänpä kuitenkin.

Ressun ja Jussin on aika painua unholaan, kun kyyti kohti Rymättylän Röölänrantaa starttaa tänään illalla. Tommi Läntinen nimittäin esiintyy, ja lipusta veloitetaan vain 10€. Odottaisin, että hieman etäinen sijainti takaa, että läsnä on lähinnä mökkeilijöitä ja veneilijöitä – ja me. Kunniaa tästä kuningasideasta en toki voi ottaa itselleni, se kun on yksinomaan kaveriporukan harteilla.

Tässä porukassa on jotain erittäin ihailtavaa siinä mielessä, että kun jokin asia hoksataan, se ei jää ideaksi, vaan toteutetaan erittäin menestyksekkäällä lopputuloksella. Puolihuolimaton heitto whatsapp-keskusteluissa Tommi Läntisen keikasta Rymättylässä muuttui vakaaksi aikomukseksi erittäin nopeasti.

Vaikka olen kuullut Kuusi kuuta ja Saturnuksen renkaat livenä, kokenut keski-ikäisten uusikaupunkilaisten villiintymisen ja nähnyt Ressun silminnähden nauttivan suosiostaan aikakuplassa farkut turhan ylös (ja tyköistuvasti) vedettynä, uskallan Rymättylältä odottaa enemmän. Kun tänään pulitan kyyditsijälle ja Ravintola Röölänrannalle keikasta – vapaaehtoisesti – toivon ja uskon, että viimeistään Jari ja minä saa satelliitit lentämään (”I’ll get me coat”). Me voidaan olla Kulman pojat.

Jos ja kun livetwiittaatte illan keikasta, muistakaa käyttää Läntisen some-tiimin lanseeraamaa #liekkipalaa -häsää. Nähdään Röölässä.