Menovinkki: Bill Callahan @ Flow

bill callahan nprOlin viimeksi Flow Festivalilla 2011, enkä olisi mennyt tänäkään vuonna, elleivät Bill Callahan ja Real Estate olisi ilmestyneet ohjelmistoon. Nämä kaksi aktia tekivät vastarinnasta turhaa, joten sikäli booking ansaitsee kehut. Klo 18 alkavaa Callahanin esiintymistä odotan vesi kielellä.

Bill Callahan 18:00 @ Lumia Blue Tent

Miksi tämän langenneelta sankarilta kuulostavan baritonin laulunkirjoitus on niin etevää? Tai miksi se vetoaa itseeni niin kovin? Callahan-addiktiota on helpointa esitellä kappaleiden voimin, yksi kerrallaan edeten nykypäivää kohti.

Teenage Spaceship (albumilta Knock Knock, 1999)

Callahanin kappaleet ovat tietyssä mielessä alkuvoimaisia, riisuttuja ja raastavia. Ennen kuin tämä esiintyi omalla nimellään, ennen vuotta 2007, Smog oli Callahanin bändin nimi. Sen ajan tuotannosta en osaa nimetä yhtä vakuuttavasti suosikkejani, mutta Teenage Spaceship kuvastaa tuota Callahanin alkuvoimaa miltei stereotyyppisesti.

Rock Bottom Riser (albumilta A River Ain’t Too Much to Love, 2005)

Myöskin Smogin alaisuudessa tehty kappale, Rock Bottom Riser on soolotuotannolle uskollista paatosta. Lisäksi se esittelee paitsi Callahanin sanoitustaitoja myös tämän oivallista kerrontatyyliä. ”I am a rock / bottom riser / and I owe it all to you”.

Jim Cain (albumilta Sometimes I Wish I Were An Eagle, 2009)

Upean albumin, Callahanin toisen varsinaisen soololevyn, avausraita, joka tuntuu kaikkein tavallisimmalta tämän tuotannon esittelyssä. Ei siksi että se olisi tavanomainen, vaan koska sitä parhaiten kuvaavin sana on ’kaunis’.

America! (albumilta Apocalypse, 2011)

Suosikkibiisejäni Bill Callahanilta. Progeiluun miltei polveileva kappale jamittelee, eikä laulaja-lauluntekijälle niin tuttu ironia mene hukkaan tässäkään kappaleessa.

Captain Kristofferson
Buck Sergeant Newbury
Leatherneck Jones
Sergeant Cash
What an army, what an air force, what a marines
America!
I never served for my country
America! America!

Riding for the Feeling (albumilta Apocalypse, 2011)

Kyseiseltä levyltä voisi irroittaa omasta mielestäni melkein minkä vain kappaleen esittelyyn – sillä se vain on niin hieno ja eheä – mutta jos tulisi esitellä Callahan jollekulle, ja olisi vain yksi kappale aikaa tehdä se, Riding for the Feeling saattaisi olla valintani. Mieletön suoritus, jonka tunnelma on verraton.

Javelin Unlanding (albumilta Dream River, 2013)

Bill Callahanin parhaan ja uusimman levyn tämänhetkinen suosikkikappaleeni. Taustalla kuultavat huilut sekä koukuttava kitarariffi ovat mahtavia. Uusi video kappaleelle julkistettiin viikko-pari sitten, joten katsotaan se, Bill velmuilee itse kuuna.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.