Marten on kuningas – ja muuta Discover Weeklyn antia

Updated every Monday morning, Discover Weekly brings you two hours of custom-made music recommendations, tailored specifically to you and delivered as a unique Spotify playlist.

Näin kertoo Spotify lehdistötiedotteessaan loppukesästä 2015. Musiikin suurimman suoratoistopalvelun vastine kilpailuun musiikkikuluttajien kukkaroista oli joka maanantaiaamu päivittyvä henkilökohtainen soittolista, Discover Weekly. Apple Musicilla panostettiin asiantuntijoiden kuratoimiin soittolistoihin, kun taas Spotifylla 75 miljoonan käyttäjän kuuntelutottumukset hyödyntää algoritmi.

Yritän tavallaan itsekin kuratoida soittolistaa, Slow Show ’15, mutta niin kuin aiempina vuosina, se keskittyy ainoastaan tämänvuotisiin julkaisuihin, jotka ovat jossain määrin hyviä/kiinnostavia ja joista sitten kuuntelija voi jatkaa eteenpäin saman artistin muihin julkaisuihin. Se ei tietenkään ole kellekään yksittäiselle kuuntelijalle suunnattu, korkeintaan tämän blogin lukijoille, tai Rosvot-sivuston tai vaikkapa H2Ö:n tai Flow’n kävijälle. Samaan aikaan itsestänikin tuntuu, ettei Slow Show ’15 täytä kenties täysin tarkoitustaan: musiikkia on yksinkertaisesti liikaa. Siinä valikoimasuossa kahlaan itsekin jatkuvasti jos en nyt aivan kaulaani, niin ainakin nivusiani myöten.

Tähän juoksuhiekkaan Spotify yrittää nyt tarjota köyden: jokaiselle käyttäjälle tämän kuuntelun perusteella yksilöity soittolista suosituksia. Ensimmäisten riemunkiljahdusten ja -ihmetysten kuuluessa mm. Twitterissä ja tuttujen huulilla säilytin skeptisyyteni, kuten melkeinpä kaikkea uutta kohtaan. Arvatenkin samaisen ihmetyksen korvasi sitten jo hämmästys, miten minun Viikon suositukseni voivat osua niin älyttömän kovalla prosentilla oikeaan. Aina ei sekään silti loista: esimerkiksi tämän viikon valikoima on ollut lannistavan huono.

Vaikka taannoin viikon suositukset sisälsivät tutun Animal Collectiven (My Girls), tähän mennessä vakisoittoon on jäänyt jo lukuisia täysin vieraita artisteja, joitakin tutumpia olankohautuksen saaneita, ja paljon muuta. Tallinn Music Weekiltä tuttu virolainen Marten Kuningas  on niin ilmiselvästi omaan makuuni (ja oikeastaan kenen tahansa muunkin), että olen pettynyt sen tajuamiseen vaadittiin Spotify-algoritmi. Marten on kuningas.

martenkuningas

Tänään Lost in Mucicissa (!!!!!!) soittava The Attic Sleepers on sitten taas täysin vierasta maata. Tarkkaan ottaen Tanskanmaata. *köh*. Tämäkin hämmentävän suoraan omalta kujalta: pohjoismaista, folk-vaikutteista indie poppia.

attic sleepers

18-vuotias pohjoisirlantilainen Bridie Monds-Watson, eli SOAK tuo mieleeni Camera Obscuran, jo lauluäänensä vuoksi. Silti tämän soitannassa on sellaista paloa, ettei oikein osaa päättää, onko Sea Creatures rakkauslaulu vai sittenkin jotain aivan muuta.

soak

Tietenkin jo näidenkin esimerkkien kautta pidän Discover Weeklyä melko onnistuneena: onhan se saanut minut kuuntelemaan vihdoin jopa The Smashing Pumpkinsia ja The Whitest Boy Alivea. Marten Kuningas, The Attic Sleepers ja SOAK ovat kuitenkin kaikki julkaisseet joko tänä tai viime vuonna levyn. Siinä korostuukin ensimmäinen asia, joka vaivaa. Suositukset saisivat ulottua vanhempiinkin julkaisuihin.

Toki myös mietityttää millainen otanta musiikinkuunteluprofiilini on. Omistan edelleen myös levysoittimen, ja ostan levyjä. Läheskään kaikki ei siis kierräty Spotifyn kautta, mikä auttamatta vääristää suosituksia. Toisaalta kuuntelen paljon musiikkia ensimmäistä kertaa: levyjä ja kappaleita kahlatessa postausta varten suurin osa ei kuitenkaan ole ”mun juttu”. Lisävääristymää aiheuttavat myös pari treenisoittistani, jotka soivat 2-5 kertaa viikossa tunnin pari kerrallaan. Ne sisältävätkin kappaleita, jotka muuten jäävät kuuntelematta (Avicii, DMX, JVG ymsyms). Suhteutettuna ne saattavat vaikuttaa algoritmin analyysissä lempikappaleilta, olematta kuitenkaan niitä. Paljonko tämä aiheuttaa vääristymää?

Olinko tyytyväinen suosituksiin, koska löysin aidosti pidettävää musiikkia, jonka olin aiemmin kenties sivuuttanut? Vai yllätyinkö ja siksi iloitsin? Suosituksilta ei saa kenties odottaa liikoja. Miten Discover Weekly voisi ohjata minua kuuntelijana muualle kuin se on tehnyt nyt: ehdotetut kappaleet (suurilta osin) putoavat kuitenkin muutaman askeleen päähän totutulta polulta. Miten se voisi ymmärtää ambitioitani kuuntelijana – esim. sitä että haluaisin astua tutulta polulta syrjään useammin maailmanmusiikin, bossan, jazzin ym. seurassa?

Viime kädessä niin ihmisten kuin algoritmien kuratoimien soittolistojen vaikutusvalta jää nähtäväksi. Minkä bändien mitkä biisit päätyvät miljoonien käyttäjien suosituksiksi? Mistä esivalitusta joukosta nämä valinnat tehdään? Ja millä perusteella valinta tapahtuu / tehdään? Laajamittaista suosiota saavuttaessaan soittolistoilla on mahdollisuus nousta jonkinmoisiksi portinvartijoiksi musiikkiteollisuudessa. Kenties ne pystyisivät ennakoimaan ja/tai ohjaamaan tyylisuuntien aaltoliikettä. Levy-yhtiöitäkin saattaisi kiinnostaa mahdollisuus saada vaikkapa tietyn kohderyhmän soittolistoihin oman lafkan artisti (maksua vastaan).

P.S. Saatoin hieman turhaankin parjata Viikon suosituksia. Etteivät ne haastaisi tai poikkeaisi turvallisista vaihtoehdoista. Siksi ajattelinkin lisätä tähän loppuun vielä erään Discover Weeklyn täysosumista omalle kohdalle. Amerikkalainen hiphop-tuottaja/DJ William Bensussen tekee soolomusiikkia nimellä The Gaslamp Killer ja minulle valikoitui kappale nimeltä Nissim. Sillä soi Lähi-idän rytmit ja triphop. Että se siitä ennakoitavuudesta. Mielettömän kova biisi. Ei ihme että Bensussen on kiinnitetty Flying Lotusin lafkalle.

thegaslampkiller

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.