Sundara Karma julkaisi viime viikon perjantaina (13.1.) Youth Is Only Ever Fun In Retrospect. Kyseinen  albumi lukeutuu jossain määrin alkuvuoden odotetuimpiin julkaisuihin. Ainakin siinä mielessä, että Sundara Karmalle on ladattu kohtalaisen kookkaan gorillan kokoinen menestyspaine niskaan. Näiltä tyypeiltä odotetaan lopullista läpilyöntiä, sanoisin. Eikä yhtye ole vieras minullekaan: readingläisnelikosta on päätynyt yhden kappaleen verran Viiden kappaleen tiistai -postaukseen aiemmin, mutta en aivan ennakoinut tätä esiintuloa.

Tällaiselle, reippaasti menokkaalle indie rockille on nähdäkseni aina tilaa – varsinkin kun uusien julkaisujen päävirta tuntuu saturoituneen koneellisemmasta ilmaisusta jo muutaman vuoden, eikä loppua ole näkynyt horisontissa. Olin pyörittänyt YIOEFIR-levyn muutaman kerran ja pitänyt siitä erittäin paljon, kun silmäilin The Guardianin 2/5 -arvion. Siinä yhtyettä moitittiin mm. The Killersiin verrattavasta hurskaasta saarnavuudesta ja Kings of Leonin tasaisesti tamppaavasta menosta. Onhan kummassakin kommentissa verevyyttä – ongelmana tosin on, että Sundara Karman levy on näistä huomioista huolimatta, tai ansiosta, mitä nautittavinta musiikkia.

Korkeaoktaaninen puristus alkaa heti avausraidasta A Young Understanding eikä hellitä 12 kappaleen ja 47 minuutin aikana kertaakaan. Ensikipaleen jälkeen seuraavat Loveblood, Olympia, Happy Family ja Flame vyöryttävät single-patteriston vakuuttavasti kuuntelijan selkäytimeen: näiden kappaleiden todellinen kokoluokka pääsee oikeuksiinsa tulevan kesän isoilla festivaaleilla. Kenties siinä piileekin pieni sudenkuoppa. Singlejä riittää. Tuntuu toisinaan, että Youth Is Only Ever Fun In Retrospect lipsahtaa kokoelmaksi taitavasti laadittuja ja vetäviä biisejä kuin ehjää albumikokonaisuutta. Kovatempoinen 47 minuuttinen saattaa siksi toisinaan puuduttaa.

Toisaalta on turha valittaa, kun tuon edellä mainitun kappalenelikon lisäksi Sundara Karmalla olisi irroittaa Vivienne ja Deep Relief melkeinpä minkä tahansa alternative-henkisen soitetuimmat-listan kärkeen. Pidän tästä levystä kyllä paljon. Jopa noiden Guardianin osuvien miinojen jälkeen. On albumi toki saanut hyviäkin arvioita: esimerkiksi The Independent löi **** pöytään, Line of Best Fit taasen antoi 8/10.

Alkuvuoden ensimmäinen levyvalinta on Youth Is Only Ever Fun In Retrospect. Pyöräytä tuosta alta testibiisit kuunnellen (Happy Family alkaa hauskasti akustisesti venyttäen todellisen mittansa yli kuuteen lennokkaaseen minuuttiin; Flame taitaa olla Sundara Karman isoimpia biisejä), tsekkaa tämä live suosikkikappaleestani Olympiasta ja suuntaa sen jälkeen vaikkapa Spotifyyn koko levyn perään.