Helsinkiläisen Lauri Koivusalon Läpä-yhtye tuottaa hedelmää. Me ei olla enää lapsia -niminen biisi pöllähti virtuaalipostilaatikkoon saranoita vinguttaen jo Ruisrockin aikaan, mutta tartutaan tähän nyt. Unohduttiin muuten heti festaroinnin perään Helsingin-reissulle. Tämä musiikin jakaminen jää niin helposti taustahälinän alle. Festareista puheen ollen: päätynen myös Pori Jazzeille visiteeraamaan tänä vuonna. Alkaa kertyä näitä musiikkitapahtumia kalenterin täydeltä.

Läpän Me ei olla enää lapsia on erinomainen suomirockpop-veisu. Aina pehmeästä alusta isoksi kasvavaan loppuun kappale huokuu tekijöidensä iloa ja taitoa. Vaikutteita jos mietitään, olivat Pimeys ja Olavi Uusivirta mulle oleellisimmat mielleyhtymät. Kun kirjoittelin Pimeydestä ensimmäisen kerran, ajattelin itsekseni, että suomirock todella tekee tuloaan, uudestaan.

Sen voisi mainita Läpän yhteydessäkin, mutta Koivusalo yhtyeineen naittaa pop-musiikin kirkkaimpia ominaisuuksia rockiin niin onnistuneesti, että olisi aliarvioivaa listata Läpäkin vain suomirockiksi. Sama se miksi tätä kutsuu – pääasia että biisinteko kulkee. Hyvää työtä tyypit.

Laula mukana kertsina aikana: ”pa pada papapadaada!”