Lopun ajan mies -yhtyeessä ja muissa suomalaisissa kokoonpanoissa vaikuttanut Jarno Takkumäki (kuva © Annukka Pakarinen)  julkaisee keskiviikkona (20.8.) Elizabeth EP:n, meidän kannaltamme osuvasti, Roisto Oy:lle. Takkumäen luoma luotto Lac Belot -sooloprojektille ja sen materiaalille on vankkaa. Jo kovissa liemissä keitetyn Mandy Parnellin pestaaminen masteroijaksi sekä kesäinen lämmittelypaikka Mikko Joensuulle kertovat siitä.

Elizabeth EP:n instrumentaatio on suurilta osin Takkumäen omaa käsialaa, ainoastaan rumpu- ja jousiosuuksissa on käytetty apua. Kokonaisuutena EP esitteleekin melko laaja-alaisesti folk-soundia. Kolmikappaleisen julkaisun avaa kujeilevasti keinuva nimikkokappale Elizabeth, joka voisi hyvin olla peräisin suomalaisen americana/folk -genren pienten suurten nimien pelikirjasta. Mieleen juolahtaa sellaisia palstallakin viihtyneitä artisteja kuin Ochre Room, Treehouse ja Is This Really Me.

Kakkoskappale, nimeltään II, on minun mieleeni kaikkein etevimmin kasassa. Koko eepeen läpi tihkuva kaiho alkaa näyttäytyä yhä enemmän mitä pidemmälle edetään, niin tässä kappaleessa kuin koko julkaisussakin. II kasvaa kappaleena eheästi ja hienosti.

Elizabeth EP:n päättää Flashy Gold, joka kolkuttelee paitsi Takkumäen inspiraationa kuuntelemien 60- ja 70-lukujen rakkauslaulujen ovia myös itsensä Antero Lindgrenin sävellyksiä. Lindgrenhän on onnistunut samantyyppisellä soundilla nousemaan merkittäväksi tekijäksi, joskaan Takkumäeltä ei samanlaista raspiääntä löydy, eikä tarvitsekaan. Debyytti-EP on kasattu vakuuttavasti, joten jatkoa on lupa odottaa mielenkiinnolla.

Keikkarundille suuntaavaan Takkumäen voi nähdä livenä mm. Suisto-klubilla, kun tämä palaa kotikaupunkiinsa Hämeenlinnaan elokuun lopulla (29.8.). Elizabeth EP kuunneltana alla.