Jos olet yhtään niin kuin minä, laatudokumentit sopivat pirtaasi. Esimerkiksi viime viikolla katsoin toistamiseen lähempänä sinfoniaa tai kuvataidetta olevan ruokadokumentin Jiro Dreams of Sushi Teemalta. Minisarjan amerikkalaisesta miljonäärimurhamysteeristä, The Jinx: The Life and Deaths of Robert Durst, saimme taasen HBO:n tarjonnasta katsottua hiljattain. Näiden innoittamana poikkeankin normaalista päiväjärjestyksestä, erityisesti sen suhteen etten postaa musiikista tänään vaan suositeltavista dokumenteista, jotka nekään eivät edes sivua musiikkiaiheita.

Kaikki seuraavat suosittelut sattuvat olemaan Netflixin valikoimissa, joko Suomen tai USAn, joten voit ajatella minua yhtenä suurena suodattimena. Netflixissähän voi toki tarkastella valikoimaa genren perusteella, ja jaotella nekin annettujen tähtien perusteella, mutta sen sijaan, että tuhlaisit omaa aikaasi dokumentteihin, joista et välttämättä välitä, anna minun tarjota esikatsellut suositukset.

Stop at Nothing: The Lance Armstrong Story

Nykyviisailun mukaan minulla, ja sinulla, on pyöräilijä Lance Armstrongin kanssa yhtä monta Tour de France -mestaruutta: ei yhtään. Mutta vajaa parikymmentä vuotta Armstrong oli pyöräilyhullun maailman sankari syöpäsäätiöineen. Ja tätä aikaa viime vuonna valmistunut dokumentti kartoittaa melkein nykyhetkeen asti, jolloin Armstrong on jo joutunut julkisesti myöntämään käyttäneensä kiellettyjä aineita suorituksensa parantamiseen.

Jos elokuva pitäisi tiivistää yhteen lauseeseen, se olisi ”You sit on a throne of lies.” Armstrongin punoma valheiden verkko kasvaa leffan edetessä niin kokonaisvaltaiseksi, ettei sitä pakoon pääse kukaan, ei totuus, eivätkä totuuden julkituovat entiset joukkuekaverit. Vaikka tarina on tuttu edes jossain määrin, ja olin lukenut Armstrongin taipumuksesta tuhota kenen tahansa maine, joka uskalsi asettua tätä vastaan julkisesti, on kiehtovaa kerrata entisen pyöräilijäsuuruuden ’huippuhetket’ ja ihmetellä (sekä kenties ihailla) tämän kykyä kiemurrella syytösten välimaastossa. Äärimmäisen hyvä katsaus ihmisluonteeseen, joka sopii ehdottomasti muillekin kuin urheilufaneille.

https://www.youtube.com/watch?v=16ofoGHNTXs

Life Itself

Elämäkerralliset dokumentit ovat varmaankin sellaisia, joihin minun ainakin on helpointa tarttua. Life Itself käsittelee Roger Ebertiä, Pulitzer-palkittua yhdysvaltalaista elokuvakriitikkoa, joka sairastuttuaan osallistuu vielä viimeisinä vuosinaan itseään käsittelevän dokumentin tekoon. Siinä kerrataan tämän uran alku sanomalehtitoimituksessa, nouseminen tunnetuimpien elokuvakriitikkojen joukkoon Chicago Sun-Timesissa, siirtyminen televisioon Gene Siskelin kanssa ja Ebertin oman sivuston vahvehmpi kehittäminen.

Mutta suurilta osin siinä keskitytään tämän ihmissuhteisiin, ja miten positiivinen vaikutus Ebertillä on ollut monen elokuva-alan tekijän urassa. Osittain dokkari jäi hieman hajanaiseksi, enkä päässyt ihan niin hyvin joka osa-alueeseen mukaan, mutta katsomisen arvoinen ja kiinnostava se on silti. Roger Ebert  on vuosikymmenten ajan ollut synonyymi elokuvakritiikin kanssa, ainakin Yhdysvalloissa.

The Culture High

”Naseva dokumentti tutkii marihuanan laillistamisen tukijoiden ja vastustajien argumentteja ja tavoitteita.” Käytännössä tämä dokumentti on tukijoiden puheenvuoro – vastustajat pääsevät ääneen vain muualta leikatuissa uutispätkissä, jotka tarpovat jo asetelman vuoksi ylämäkeen argumentaatiossa. Kuitenkin, vaikka monelle asiaan vähänkin perehtyneelle materiaali – ja puolesta -argumentit – ovat melko tuttuja, dokumentti leikkaa kattavasti yhteiskunnan tasot, joilla marihuanan lainvastaisuus vaikuttaa.

Valitettavasti ’puhuvien päiden’ joukko on varsin kirjava. Onneksi dokumentissa esiintyy akateemikkojakin, sekä mm. The Wiren tekijöihin lukeutuva Ed Burns, joka toimi aiemmin Baltimoressa etsivänä, ja muita entisiä lainvalvonnan edustajia. Kohdeyleisö on kuitenkin dokumentin suurin huoli. ”Preaching to the choir”. Eli se, että tämän dokumentin todennäköisimmin katsovat saattavat jo sympata marihuanan laillistamista, mikä on ehdottomasti leffan ainoa kanta. Itse olisin kaivannut asian objektiivisempaa käsittelyä. En usko, että vaikkapa Joe Rogan tai Snoop Dogg – jotka siis dokumentissa esiintyvät – saavat yhtään päätä käännettyä tässä debatissa.

Yleisemmällä tasolla argumentin ongelma on, että jos marihuana on vain harmiton kasvi, jonka käyttämisestä pitäisi itse saada päättää, miksi deregulaatiossa pitäisi lopettaa siihen? Miksei muita huumausaineiksi luokiteltavia aineita voisi myös laillistaa nautintoaineiksi? Vaikka tälle dokumentille kelpaisi tiukempi fokus ja monipuolisempi asian tarkastelu, se on silti erittäin mielenkiintoista katseltavaa marihuanan laillistamisen keräämästä momentumista, propagandasta, sekä huumeiden vastaisen sodan synnyttämistä rahavirroista.

Of Miracles and Men

Osana ESPN:n laadukasta urheiludokumenttien 30 for 30 -sarjaa, Of Miracles and Men kertoo Lake Placidin  olympialaisten ”ihmeestä” vuodelta 1980, jolloin kokematon USAn jääkiekkomaajoukkue onnistui voittamaan Neuvostoliiton kullan ratkaisevassa ottelussa. Paitsi että dokumentti ei paneudu pelkästään tuohon otteluun, eikä USAn kannalta, kuten on totuttu kuulemaan, vaan Neuvostoliiton kanta tulee esiin.

Kaikkein parasta dokumentissa on juuri tuo aiemmin kohtalaisen vieraaksi jäänyt näkökulma. On kiehtovaa seurata, miten Neuvostoliiton jääkiekkoprojekti kulminoituu pelin ”uudelleen keksimiseen” ja lukuisiin olympiakultiin, vaikka hyvin öljytty punakone yskähtikin väliaikaisesti 1980 olympialaisisissa. Haastatteluun on saatu Slava Fetisov, Igor Larionov, Boris Mihailov ym. Neuvostoliiton jääkiekkosuuruuksia. Yksi dokumentin osa käsittelee lisäksi pitkälti Fetisovin kamppailua päästä NHL:ään ammattilaiseksi. Turhakkeen roolia leffassa toimittaa Fetisovin lähettäminen Lake Placidiin fiilistelemään tuota legendaarista ottelua. Of Miracles and Men ei välttämättä kiinnosta kaikkia, mutta urheiludokumenttien ystäville se on onnistunut katsaus historiaan.

(NB: Kohtalaisen samaa aihettahan käsittelee Red Army, joka on kerännyt varsin paljon suitsutusta, myös verrattuna tähän dokumenttiin.)

https://www.youtube.com/watch?v=nBPEsth1n6k

Johnny Carson: King of Late Night

Pakkomielteeni henkilökuvien kanssa jatkuu. PBS:n, Amerikan julkisrahoitteisen kanavan, American Masters -sarjan osa käsittelee talk show -juontaja Johnny Carsonia. Amerikkalaisen television (entinen) kruununjalokivi oli Tonight Show, ja tämän franchisen 30-vuotinen hallitsija (1962-92) oli nimenomaan Carson. Suomessa tunnetuin talk show -isäntä on Conan O’Brien, joka piipahti hetken Tonight Show’n ohjaksissa. Jay Lenon jätettyä show’n vastuulleen otti nuoremman polven Jimmy Fallon. Kaikkien heidän innoittajansa oli Johnny Carson.

Ansiokkainta dokumentissa on päästä kurkistamaan amerikkalaisia sukupolvia näiden omissa olohuoneissa naurattaneen Carsonin kulissien taakse. Koko kansan Johnnyna valtavia katsojalukuja keränneen talk show -juontajan elämään kuuluivat niin alkoholi kuin irtosuhteet sekä riittämättömyys. Hienosti laaditun henkilökuvan kertojana toimii muuten Kevin Spacey.

The Battered Bastards of Baseball

On varmaan selvää, että urheiludokkarit ovat aika mannaa. Netflixin omaa tuotantoa, The Battered Bastards of Baseball on niin hämmentävä tarina, etten oikein osaa tehdä sille oikeutta. Hollywood-starba Kurt Russellin isä, Bing Russell, perusti Portlandiin 1970-luvulla baseball-joukkueen, josta kasvoi valtava ilmiö. Tai oikeammin isä-Russell, tv-näyttelijä itsekin, osti vanhan franchisen $500:lla ja loi sen raunioille koko kaupungin rakastaman Minor League -joukkueen.

Kaikkein hulluimmalta tuntuu Russellin idea pitää täysin avoimet ’try-outit’ joukkueeseen, mikä olisi nykypäivänä, jopa amatöörijoukkueille täyttä utopiaa. Samalla tavalla avoimesti kannattaa suhtautua tähän dokumenttiin: tarina on niin vetävä altavastaajan menestystarina, että se avautuu kelle tahansa. Olen itse ollut katsomassa umpitylsää baseball-matsia, enkä lajista kummemmin tiedän, mutta tämä dokumentti kelpaa täysille ummikoillekin. Antakaa sille mahdollisuus.