Kuuntelin tapani mukaan kuulokkeilla musiikkia kaupassa toissa viikolla. Tässä ei ole mitään ihmeellistä. Tapahtui kuitenkin niin, että kappale pääsi yllättämään. Kuuntelin, tapani mukaan, tähdellä merkittyjen soittolistaa Spotifyssä. Normaalisti tämä merkitsee sitä, että tunnen jokaisen kappaleen perinpohjaisesti tuolla listalla, eikä selaamiseltakaan voi välttyä. Tällä kertaa shufflen kohtalon koura valitsi kappaleen, jonka vuoksi keskeytin normaalisti niin koomaisen arkiaskareen suorittamisen. Tuo kappale oli Blood Orangen Chamakay, jo siis reilun vuoden takaa.

No mutta, minähän olisin voisut yrittää nivoa samaan solmukohtaan jonkin elämän oivalluksen. Ainoa oivallus tuossa hetkessä oli kuitenkin juuri Chamakay. Devonte Hynes, mies Blood Orangen takana, on varmasti yksi suosikkituottajiani. Chamakay oli jossain vaiheessa lisätty suosikkien soittolistalle. Olin jakanut sitä muuallakin eteenpäin. Kuuntelin Cupid Deluxe -levyä jonkin verran vuosi sitten, mutta niinpä vain Chamakay pääsi unohtumaan. Silti, joku olisi yhtä hyvin voinut soittaa täysin uutta kappaletta, eikä minulla olisi ollut siitä aavistustakaan.

Chamakay iski myöhään. Luovin eri elementtien välissä ja lopetin tekemiseni siihen paikkaan. Valloittavasti solistia tukeva naisääni vietteli. Bassokuviot kuuluivat taustalla ja taustalle, mutta vaativat nostamaan itsensä esillä. Sekoitus funkahtavia elementtejä, modernia pop-ulottovuutta ja rnb’tä kuulosti freesiltä. Pidin kovasti.

Kädet olivat varattuja tuolloin, enkä ehtinyt selvittää mistä oli kyse. Kuuntelin soittolistaa illemmalla vimmatusti läpi toivoen törmääväni siihen kappaleeseen. ”Heureka!”, hän olisi voinut huutaa. Löysin sen. Tietenkin asialla oli Blood Orange. Ja kappaleella kuuluva naisääni on Chairliftin Caroline Polachekin, ja tuntuu toimivan paremmin kuin Chairliftin omilla biiseillä. Kuuntelen kappaletta toistuvasti ihmetellen miten 2013 voi soida näin tuoreena. Verratonta, että jokin kappale voi näin yllättää ja lyödä täysin ällikällä. Pidän kovasti.