Kovimmat kotimaiset kappaleet 2014
Omien lemppareiden listaaminen jatkuu. Tämä kotimaisten kappaleiden onkin sitten paljon helpompi tehdä kuin mitä albumilistaus tulee olemaan. TOP10, ei kummemmassa paremmuusjärjestykssä, vain suosikkeja.
Joose Keskitalo – Eräs Talo
Sanailin seuraavasti postauksessa Eräs Talo kappaleesta seuraavasti aiemmin tänä vuonna: ”Keskitalon kappaleiden ambienssi yhdistyy myös vahvasti maalaismystiikkaan, tyhjeneviin maakuntiin ja hilseileviin rintamamiestalojen seiniin. Olen kuunnellut Eräs talo -kappaleen nyt kahdeksan kertaa putkeen, ja joka kerta sen sanoitukset saavat ihoni kananlihalle, joka kerta vieläpä eri tavalla. Erinomaista sanoitusta ja sanoittajaa katsoo ylöspäin aivan eri tavalla, etenkin, kun Keskitalon tekstejä voi lähestyä monista lähtökohdista ja vaatimustasoista – ja saada irti paljon. Tämä mies on kansallisaarre.”
The New Tigers – Keep Cool
Aiemmin sanottua: ”En ole ikinä pitänyt The New Tigersia jotenkin pehmoilevana bändinä. Ihan hyvällä ajatellen, siis. Mutta nyt täytyy miettiä kanta uusiksi. Surisevaa soundia ei kenties yhdistä lempeyteen, edes bänditouhuissa, mutta uusi Keep Cool tarjoilee sopivasti rakkautta rallattelevaa The New Tigersia. Se on kerrassaan erinomainen rakkausraita.”
Joutomies Aleksei – Laulu Tuomolan Äijästä
Jyväskyläläinen Joutomies Aleksei julkaisi Ei-No Recordsille levyn jo keväämmällä, mutta harmi kyllä jäädyin postaamisen kanssa. Laulu Tuomolan Äijästä on oma suosikkini yhtyeen levyltä. Se on sitä todellista folkia, kansanmusiikkia Suomesta. Täydellinen mukanalaulettava. Suosittelen laittamaan Uuden vuoden -soittolistoille. Muista käyttää sanoja ’porstua’ ja ’pirtti’, kun avaat vieraillesi oven ja tämä soi taustalla, sekä tampata varmuuden vuoksi hieman lattiaa.
JVG – Mist sä tuut?
Suomiräpin Kuka kukin on -feattaamassa vuoden parhaalla kotimaisella räppiraidalla. Puolet ajasta mä ees tiedä kuka riimittelee, mutta kun Gracias ja Paperi-T vetävät oman osionsa pakettiin, ei jää epäselväksi kuka on suvereenein. Ylivoimainen ykkönen tänä vuonna mun sali/lenkki -soittiksilla.
Lac Belot – II
Jarno Takkumäki julkaisi erinomaisen EP:n tänä vuonna, jonka kolmesta kappaleesta jokaisen olisin kelpuuttanut tähän, mutta II on itselle osuvin. Kotimaisen folkin toivottavasti tulevasta suuresta nimestä sanoin näin: ”Kakkoskappale, nimeltään II, on minun mieleeni kaikkein etevimmin kasassa. Koko eepeen läpi tihkuva kaiho alkaa näyttäytyä yhä enemmän mitä pidemmälle edetään, niin tässä kappaleessa kuin koko julkaisussakin. II kasvaa kappaleena eheästi ja hienosti.”
Albert Swarm – Truths
Oli selvää, että ikisuosikki Albert Swarmin The Cage EP näkyisi tällä listalla. Rosvojen ennakkokuuntelussa ollut eepee ”päättää tovin jatkuneen hiljaiselon vapaasti soivalla, miltei makaaberilla tyylittelyllä, jonka tuotannosta paistaa laatu”. Se sisälsi myös synkästi sivaltavan Truths -kappaleen. Kertakaikkisen upeaa soundia.
Asfaltti-Järviset – Myrsky kiltti
Helsinkiläinen Asfaltti-Järviset oli Slow Show’n esittelyssä keväällä. Entuudestaan itselleni tuntematon kokoonpano sai sanailemaan hienosta Myrsky kiltti kappaleesta näin: ”toinen kappalesuosikkini yhtyeeltä on erinomaisesti sanoitettu Myrsky kiltti. Sikäli olikin ilo kuulla Asfaltti-Järvisten Mikolta, että sanoitukset saavat erityistä huomiota yhtyeen tuotannossa. Alikorostettu ja ponnettoman oloinen, introvertti lauluosuus vaatiikin yhä enemmän huomiota osittain jamittelupohjalta kehittyneissä kappaleissa. ”
Constables – Saliva Bubbles
Tykkään kovasti Constablesista, ja sen kaltaisista suomalaisyhtyeistä. Olen vähän jo odotellut milloin se astuisi seuraavaan kokoluokkaan. ”Tällä kappaleella kuullaan – ainakin itselleni mieluinen – pieni irtiotto Satellite Storiesin kaltaisista, napakasti tamppaavista partyindie -biiseistä. Saliva Bubbles nyökkää omaan makuuni sopivasti enemmän vaikkapa Foalsin matikkapoprockin suuntaan.”
Iisa – Puutarhajuhla
Knipin seurakseen saava Iisa on etevimmillään Puutarhajuhla -kappaleella. Kummankaan bänditaustoja, eikä etenkään biisintekokrediittejä, ei tarvinne avata. Antaa erinomaisen yhteistyökappaleen puhua puolestaan.
Delay Trees – Fireworks
Readymade ei albumina auennut yhtä hyvin itselleni kuin aiemmat, mistä kenties johtuu että Fireworks on jäänyt aliarvostetuksi singlejulkaisuksi. Delay Treesin aiempi, häkellyttävän kova biisituotanto miltei varjostaa tätä kappaletta, mutta Fireworks osoittaa edetessään, että se sopii minkä tahansa Delay Trees -hitin rinnalle. Mahtava kitarasoundi taas kerran.
Listauksen aiemmat osat: