Olen jossain määrin hyvin kappalelähtöinen musiikinkuuntelija: teen paljon soittolistoja, poimin levyiltä aina ne kappaleet ensin, ja kuuntelen näitä yhä uudestaan. Nyt siis vuorossa ne kansainväliset/ulkomaiset kappaleet, joiden pariin olen oikeastaan jämähtänyt aika pahasti.

10. Holy Holy – Impossible Like You

Minulla oli n. tusinan verran kappaleita, joita koitin mahduttaa viimeiselle avoimelle sijalle mukaan listaan. Australialainen Holy Holy valikoitui paitsi äärettömän tarttuvan pop-kappaleensa myötä myös sen epäsuhdan vuoksi, joka jostain syystä vallitsee tämän erinomaisen kappaleen ja bändin saaman julkisuuden välillä. Suurella, hienolla kertsillä.

9. Jacques Greene – On Your Side (feat. How To Dress Well)

Montrealista kotoisin oleva parikymppinen Jacques Greene, jos joku, on tehnyt läpimurron tänä vuonna. Tämä tuottajalupaus loihtii rnb:tä ja housea samaan pakettiin, tässä tapauksessa vielä tanssittavasti. Greenen kappaleista olisi voinut valita useammankin, mutta On Your Side on se jota ollaan Akin kanssa soitettu ja pyydetty soitettavaksi eri kinkereissä eniten.

8. Kanye West – New Slaves

Sensaatiojulkisuuden ja taiteellisen hulluuden äpärälapsi Kanye puski soundiaan kokeellisempaan, synkempään ja minimalistisempaan suuntaan kuin koskaan ennen. Tuloksena varsin kelpo levy ja tukku raivoisasti sykkiviä, vähä-elementtisiä Kanye-tunnareita.

7. LAKE – Do You Recall?

Kuulin LAKEn timanttisen, joskin laiskasti etenevän kappaleen jossakin ohimennen, mutta vasta Radio Helsingin ja Nick Trianin 8 1/2 -ohjelma pakotti kuuntelemaan joka juovan tästä eteerisestä ja maalailevasta kitarapopkappaleesta. Kuusi ja puoli minuuttia sinitaivaita ihmettelevää kiirettömyyttä.

[bandcamp track=[bandcamp width=100% height=120 album=3161734904 size=medium bgcol=ffffff linkcol=de270f t=1]

6. The National – Graceless

Suosikkiyhtyeen uusin kokopitkä kompuroi hieman omissa korvissani, mutta bändiltä irtoaa aina tiukkakomppinen rock-veisu, jota kelpaa soittaa vaikka koko ilta. Suomessa alvariinsa ravaavat brooklyniläiset ovat omimmillaan juuri tällaisissa kappaleissa, jossa ei tiedä poteako keskiluokkaista kriisiä vai nyökyttää päätä ja tampata jalkaa. Niin nationalia.

5. Work Drugs – Mavericks

Philadelphialaisten tuotanto on hyvin kirjavaa, mutta sen tähänastinen kohokohta on kiistatta tämä kappale. Jopa tämän dreampop-bändin tuotannossa erittäin pehmeää, smoothia, soundia mihin tahansa käyttötarkoitukseen. Tämän listauksen ehdottomasti lunkein biisi.

4. London Grammar – Wasting My Young Years

Alkuvuonna postailin lupaavasta joskin melko tuntemattomasta brittiyhtyeestä, jonka laulajalla oli omalaatuinen ja ainutlaatuinen ääni. Todella hienosti kasvava kappale ei toden totta olisi näin huikea, ilman Hannah Reidin mieletöntä vokaalisuoritusta. Epäilemättä sanoitusten puolesta kappale, jota monen oppilaani pitäisi laulaa.

3. Kavinsky – Odd Look (feat. The Weeknd)

Ranskalaistuottajan ja nyky-rnb:n pienen suuren miehen, The Weekndin, saumattomasti  toimiva yhteistyö on tällä kappaleella suorastaan häikäisevää. Kun vielä Abel Tesfaye kuulostaa sopivasti Michael Jacksonilta, menekki on taattu.

2. Erlend Øye – La Prima Estate

Muun muassa Kings of Conveniencestä tunnettu norjalainen musiikkisankari Erlend Øye julkaisi tänä vuonna italiankielisen, huilivetoisen tanssikappaleen, jonka aikana ei vain voi olla huonolla tuulella. Niin hölmöltä kuin se kenties tuntuukin, tämä on ehdottomasti yksi lempikappaleitani 2013.

1. Stornoway – Farewell Appalachia

Näiden Oxfordin poikien kanssa olen jättänyt jäähyväiset Appalakeille monta kertaa. Tunnelmaltaan vertaansa vailla tämänvuotisista kappaleista. Jos pitäisi tehdä soittolista Yhdysvaltoihin 1800-luvun lopussa vaeltaneista siirtolaismetsureista ja eräkävijöistä, sillä olisi tämä kappale – ja paljon Midlakea ja Great Lake Swimmersiä. Kaiken kaikkiaan juuri tämä Stornowayn loistelias kappale on juuri niin minun makuuni loksahtava palanen, etten pystyisi sitä sanoin edes kuvailemaan.