Jatketaan Ruisrock-ennakkojen myötä seuraavissa postauksissa, sillä Klasun Heinäkuu -biisille löytyy aina (ja on tehtävä) tilaa. Soolodebyytiltä poisjäänyt akustinen timantti. Levyn kokoaminen on varmasti vaikeaa. Sanon näin sen vähän perusteella, mitä itse koko prosessista tiedän. Voiko artisti luottaa itseensä ja levylafkan väkeen, kun päätetään, mitä kappaleet pääsevät seulan läpi? Itsekritiikin puutteen huomaa yleensä ainakin helposti, kun 16 kappaleen epätasaisesta levystä olisi saanut koostettua hyvän kymmenen kappaleen lätyn.

Klasun kappalemateriaalilla en olisi halunnut olla tekemässä mitään päätöksiä debyyttilevyn suhteen. Toisaalta levy on todella hyvä ja tasainen jo nyt, toisaalta tuntuu kohtuuttomalta jättää Heinäkuun tasoinen kappale pois. Tämä on nimittäin suosikkini Klasun tuotannosta. Sopii niin lämpimiin kesäöihin kuin pimeneviin syysiltoihin.