Kirjastokassi: eli miten tekeydyin kirjastosedäksi ja kelasin 15 vuotta taaksepäin levyinä

Jos ajatus ei jostain syystä ole tuttu, kerrataanpa vielä: Kirjasto 10:ssä (Helsinki) löytyy Rosvojen kokoamia levykasseja, joita voi halunsa mukaan lainata. Lähdettiin porukalla toteuttamaan tätä Laurin ideaa, jossa kutakin pyydettiin kokoamaan 10-15 levyä. Kullakin on oma teemansa, niin blogin kirjoittajalla kuin kassillakin.

Mielsin roolini valintojen tekijänä kirjaston musiikkiosaston setien ja tätien kaltaiseksi.

Juhani/kirjastokassiLähdin oman levyvalikoimani kimppuun empien. Kuten tuosta ylhäältä huomaatte, ei kassi sisällä kaikkein harvinaisimpia julkaisuja – sen jo rajoittaa kirjaston valikoimakin, nytkin piti karsia muistaakseni ainakin neljä levyä pois – mutta se on kovin minunnäköiseni. Itseni lisäksi kyseisiä levyjä yhdistää harva asia: temaattisesti siis löyhä mutta suoraviivainen kokoelma. Valikoin 15:ltä viime vuodelta yhden levyn kultakin.

Jokaiselta vuodelta on siis yksi levy, jotka ovat tavalla tai toisella jääneet elämään omassa arjessa. Olen nimittäin vuosien varrella saanut paljon irti kirjastoista – ja poiminut monta kovaa levyä musiikkiosastojen ”Henkilökunta suosittelee” -hyllyistä. Nyt pääsen leikkimään kirjastosetää ja tavallaan antamaan takaisin.

Selkeimmät vuosivalinnat sijoittuivat alku- ja loppupäähän. Esimerkiksi  Agaetis Byrjunin löysin vuosituhannen vaihteessa Raision kaupunginkirjaston musiikkiosastolta mielenkiintoisen nimen ja kannen perusteella. Tunnen kyseisen albumin vieläkin kuin omat taskuni, kuten monet näistä valinnoista. Vaikein oli 2004, mutta valitsin You Are The Quarryn, sillä se soi aikanaan paljon. Toisaalta 2005 oli sitäkin selvempi: kaverin suosituksesta myöhemmin löytynyt John McGregorin debyytti, Joki, on vieläkin todella kova levy. Levyjen joukossa on paljon folkia, paljon nyhveröilevää ’indie’ poppia, mutta vähemmän elokuvamusiikkia ja elektronisia elementtejä kuin alun perin olin ajatellut. 2006 on sentään poikkeus: Clint Mansellin (ja Kronos Quartetin) The Fountainiin tekemä score on sekin edelleen ihon kananlihalle saava luomus (kyseinen Darren Aronofskyn leffakin lukeutui pitkään aivan suosikkeihin). Käy kuittaamassa kassi itsellesi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.