Kahden EP:n torstai: ELEL + Jay Brown

Siinä missä tiistai on pyhitetty lähipäivien ja -viikkojen upeimmille kappaleille, irrotan harvemmin aikaa pitkäsoitoille, saati EP-julkaisuille. Tänään kaksi erinomaista, kuunteluun saapunutta eepeetä jakaa palstatilan: Nashvillesta kotoisin oleva ELEL sekä northamptonilainen Jay Brown. Erittäin ilahduttavaa on myös, että julkaisut ovat melko erilaisia.

ELELELEL EP

ELEL-40-Watt-Daytrip

Pirskahtelevaa pop-musiikkia esittävä ELEL päätyi Mom + Pop -lafkalle sekä kiertämään mm. Generationsin ja Moon Taxin kanssa. Minusta on ihan kohtuullista sanoa, että 8-henkinen yhtye osaa ainakin valita seuransa. Eepeen avaava Geode on erinomainen avausraita – tarpeeksi flegmaattinenkin, että kuuntelija saapuu muuhun materiaaliin pehmeästi, ja toisaalta jää pelivaraa. Tällä kappaleella ELEL kuulostaa melkeinpä Cultsilta.

Cherokeella nostetaan tunnelmaa lempeällä pianopoljennolla. Mielestäni kyseessä olisi eepeen paras kappale, ellei se venyisi ylipituiseksi. Seuraavaksi tuleekin ELELin varsinainen hitti, 40 Watt, joka on soinut viime keväästä asti monen jenkkiradion soittolistoilla. Omaan korvaani siinä on särmää hieman liikaakin, mutta mitä indiepoppiin tulee, on se todella sähikäinen musiikkikappaleeksi. Viimeisenä kappaleena 40 Wattin särmiä pyöristetään Daytripin remixissä, joka on valitettavasti vain puolittain onnistunut, mutta sopii eepeen kokonaisuuten mainiosti ja tarjoaa oivan päätöksen.

Jay Brown – My Name is Her EP

jaybrown

Britti-singersongwriter Jay Brown avaa eepeensä akustisen kitaran henkäyksen saatteleman Diamondin avulla. Tämähän on erittäin hieno folk-kappale. Olen niin perso tällaiselle soundille, että ”se saattaa olla jo nyt suosikkini”, ajattelen. Brown lähtee kuitenkin seuraavalla kappaleella eri suuntaan kuin olisin aprikoinut. We are the people on suoraviivainen, yleisöönmenevämpi kuin avausraita.

Vasta kolmantena seuraa se kappale, jota odottelin Diamondin jälkeen. I’m Not Ready vie meidät taas eri suuntaan. Alan ymmärtää miksi sähköpostissa Brownia kuvailtiin vain löyhästi oikeaksi sanaksi kelpaavalla adjektiivilla unpigeonholeableI’m Not Ready onkin sielukasta soundia. Neloskappale Green kelpaa lisäosoitukseksi artistin poptaipumuksille, etenkin siinä mielessä, että tämän ollessa poppisteleva, sovituksessa on vähän äkkiväärää asennetta ja ketunhäntää kainalossa. The Gun Is Loaded päättää monipuolisesti soivan eepeen muutamaa tahtia rauhallisemmin. Se jää avauskappaleen lisäksi parhaiten mukaan tästä julkaisusta. Kokonaisuutena My Name Is Her EP saattaisi vaikuttaa sekamelskalta, mutta lopulta eri suuntaan kurkottavista kappaleista jää hyvä mieli, jopa jotenkin yhtenäinen. Se saa janoamaan lisää, eikä edes haittaa enää, että Diamond jää EP:n selkeästi vahvimmaksi tekeleeksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.