Aloitin Slow Show’n kirjoittamisen kokonaiset viisi vuotta sitten. En ollut oikein koskaan kirjoitellut nettipalstaa, jonkinmoisen päiväkirjankin kirjoittaminen oli jäänyt. Bloggaamisesta minulla ei ollut mitään käsitystä, saati suomalaisista musiikkiblogeista. Viisi vuotta tuntuu pitkältä ajalta pitää musiikkiblogia. Varsinkin jos alkaa miettiä mihin tässä ajassa on ehtinyt. Ei muistella koko historiaa, mutta yksittäiset jutut puran mielestä.

Kun aloittelin blogia, olin vielä harjoittelussa, ja muuttanut puoli vuotta aiemmin saman katon alle tyttöystäväni kanssa. Puolivuotias yhteiselokin on siten jo 5,5-v., melkein kouluikäinen. Sittemmin sain gradun valmiiksi, tutkinnon aikaiseksi, ja olen jo onnistunut olemaan koulutusta vastaavassa duunissa vajaa neljä vuotta.

Kun aloittelin blogin kanssa, ulkomaisista tutuin oli Big Stereo, ja kotimaisista Jyrin jo tuolloin kirjoittama 1000 Sparks. Katsoin kovasti ylöspäin Jyrin palstaa (jo tuolloin): se oli visuaalisesti erittäin siisti, ja sisällöltään mielettömän kiinnostava.

Vasta-alkajalle videon upottaminen muodosti haasteen, mutta toisaalta kommentti oli mieletön plussa: jokuhan luki tätä! Suurista suurin asia oli se, kun Jyri kävi kommentoimassa, koska 1000 Sparks tuntui ’asiantuntijalta’. Muistan edelleen erikseen iloinneeni niin ensimmäisestä kuin tuosta merkittävästä kommentista.

Ensimmäisessä postauksessa oli Prince of Assyria ja Leonard Cohen. Sen jälkeen heti mm. Sufjan Stevens, Wild Beasts yms. En halua uskoa muuttuneeni ihan hirvittävästi

Postausten pääasiahan oli kuitenkin musiikki. Ujostelin henkilökohtaisuuksien kanssa, enkä halunnut tehdä Slow Show’sta päiväkirjaa, jossa musiikki näytteli sivuosaa.  Vahvistusta omille valinnoille toi paitsi seuraajien kasvanut määrä, myös se, että kohtalaisen varhaisessa esitellyt bändit kasvoivat jossain vaiheessa useampaa kokoa suuremmiksi. Esim. The Vaccines, Lana del Rey, Yuck.

Kun tajusin, että bändithän saattavat linkata omia juttujani eteenpäin, fiilis oli hämmentävä. Kun tuolloin Hesarin jutussakin kuultu Siinai jakoi kirjoittamani jutun facessa, myhäilin jälleen salaa.

Rahoiksihan ei tällä Suomessa pääse, mutta ensimmäisten levyjen saapuminen postiluukusta tuntui oudolta, kuten tasaisesti tippuvat keikkakutsutkin.

Kesti varsin kauan, ennen kuin kerroin kenellekään tutulle koko blogista. Sitten kävikin niin päin, että sain tuttuja blogin kautta. Kohtasimme Laurin, Jyrin, Tomin ja Annan kanssa Flow’ssa ensimmäisen kerran monta vuotta sitten. Jännitin melko paljon. En ollut koskaan tavannut ketään oikeassa elämässä, jonka ’tuntisin’ vain netin kautta.

Rosvojen esiasteen suunnittelu jäi tuolloin vaiheeseen. Siksi olin 1,5 vuotta sitten innokkaimmin mukana lähdössä tähän sivustoon. Vaikka turkulaisena satelliittijäsenenä en ole ihan niin tiiviisti mukana muiden Rosvojen tapaamisissa, ei oikein voisi toivoa parempaa porukkaa, jonka osana vaikuttaa Rosvot-sivuston sisältöön. Five more years (?).

Alla Slow Show’n blogibannereita vuosien varrelta, kronologisessa järjestyksessä: