Japanese Wallpaperin, nuoren australialaistuottajan ambient-sävelmät tarjoavat oivan oman elämän soundtrackin maanantaihini. Annas kun selitän, näin ystävien kesken. Oikealta nimeltään Gab Strum on kerryttänyt 17 vuoden iästä huolimatta – tai osittain senkin ansiosta – mainetta itselleen kappaleilla, joiden rauhoittavimmille osuuksille vetää vertoja harva. Strum on siis kutakuinkin samassa iässä kuin oppilaani, mutta osoittaa soundillaan kypsyyttä vuosiensa tuolta puolen. Itse löysin vertailupohjaa mm. Teen Dazesta, vaikkei lisämateriaalin ja uuden kappaleen Between Friends parissa sekään ei täysin istu.

Päivä oli pitkä, ja tuntuu maanantaikertoimen vuoksi usein vielä pidemmältä. Teini-ikäisten ohjaaminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja johdonmukaisuutta – ehkäpä juuri siksi, että kypsyyden lisäksi näitä ominaisuuksia löytyy toisinaan niukasti opiskelijoilta itseltään. Oli kyseessä sitten sellaisten asioiden kuin infinitiivi ja ING-muoto (insert grammar-related topic of choice here) tms, kynsienpureksentaa aiheuttavien aiheiden lomassa navigoiminen vaatii happea. Yritän yleensä muistaa hengittää sisään, enkä vain puuskuttaa paheksuvasti. Tänään olen zen enkä puuskuta.

Sisälläni normaalisti hienokseltaan väreilevä lampi oli nyt peilityyni, ei aaltoja mailla ei halmeilla. Tätä tyyneyden linnaketta ei värisyttänyt yksikään tekemätön tehtävä tai somettava puhelimenjatke. (Tai no, ehkä massalaiskuus sai pienen pintaväreilyn aikaiseksi, mutta sitä ei lasketa.)

Toivottavasti isolla kauhalla huomiota itselleen annosteleva Japanese Wallpaper voi joko edesauttaa luomaan maanantai-ambientin harmoniaa kotisohvilla, tai saada edes hetkeksi leijumaan pilvillä oravanpyöräsyklien välisissä henkäyksissä. Löysin ainakin itselleni artistin niitä hetkiä varten, kun paidan kaulus kiristää, mutta myös päinvastaisiin tunnelmiin.