”Hyvää iltaa vokooder”: haastattelussa Heikki Vastiala

Nella_Kondelin_5Vuoden kotimaisia kappaleita veivattaessa kärkisijoille päätyi monelle varmasti yllättävä nimi. Palkintopallisijoituksen anasti itselleen Vokologi (kuva © Nella Kondelin) kappaleellaan Yksinäinen Vokooder. Samoihin aikoihin tämä julkaisi niin hyvää uutta materiaalia, että se sai kysymään kuka vokooderin ja tuotantotyön takana oikein on sekä miksei useampi tunne miehen tuotoksia.

Vokologi ja Hexe –nimillä sooloileva Heikki Vastiala luo sielukkaasti lainehtivia, deepin teknon ja elektron maisemia, jotka niiavat toisinaan italo-soundiin. Kokeellisemman teknon ystäville löytyy Toisvesi-projekti, toisaalta 80-lukulaisen analogisoundin sielunmaisemaa peilaa Syntetisaattoriorkesteri Galaksi. Kummankin puikoista löytyy Heikki Vastiala ja Peik Erhola. Vastiala opiskelee ääniteknologiaa Tampereen AMK:ssa Virroilla. Me kysyimme ja Vastiala vastasi. Ensimmäisenä meitä kiinnosti tietenkin Vokologin alku musiikin parissa.

“Innostuin elektronisesta musiikista löydettyäni teknon hieman yli kymmenen vuotta sitten. Olin jo aiemmin kasaillut jonkunnäkösiä biittejä, skrätsäillyt, harjotellut kaikenlaisia temppuja levareilla, mutta tekno oli se juttu mikä sai todella innostumaan DJ-touhuista.”

Täällä on sitä mitä kaikki taide vaatii: tyhjää tilaa.
”

Tällä haavaa Vastiala asuu Virroilla. Lähtökohtaisesti n. 7000 asukkaan pirkkalalaiskunta ei tunnu elektronisen musiikin kehdolta. Vastiala muistuttaa esimerkiksi vuokratason edullisuudesta, mutta todellinen syy on tinkimättömän musiikintekijän elinehto: tila. ”Sadan kilometrin päässä sivistyksestä ei ole minkäänlaista sosiaalista elämää, eikä mitään muitakaan häiriötekijöitä musiikinteolle.” Mikäs taiteillessa, kun “pöytä on kertynyt täyteen kaikenlaisia synia” ja hyllyttäin levyjä Vladislav Delaystä Sister Sledgeen. Vastiala kertookin levyharrastuksen olleen avainasemassa musiikin tekemiseen. Koulukin saa kehuja: inspiroivat luennot kun päätyvät konkreettiseksi hyödyksi musantekoon. Toki Vastiala myöntää, että “[v]aikka kuinka idylliseltä tää kuulostaakin, niin mulla ei kuitenkaan ole suunnitelmia jäädä tänne asumaan, nyt on viimeinen kevät koulussa menossa ja sitten on paikkakunnan vaihdos edessä.

Virroilta löytyneen tilan ja ajan kanssa löytyi myös vokooderi. ”Se on jotenkin niin absurdi ääni ja konsepti. Ihmisen ja koneen kirjaimellinen symbioosi. Siinä mielessä myös hieno vekotin, että se antaa mulle mahdollisuuden laulaa, oma lauluääneni on meinaan hirveää kuunneltavaa. Sen lisäks, että voin laulaa selkeetä melodiaa, voin laulaa myös moniäänisesti, tai tehdä jotain aivan luonnottomia stemmoja, mikä yhdistettynä tollaseen epäselvään robottiääneen on jotain mikä vaan yksinkertasesti vaatii kuuntelemaan.

”Hyvää iltaa vokooder.”

Vastialan kappaleissa on lukuisia hienoja elementtejä, joista vokoderi on vain yksi. Myös tämän sanoitukset ovat osuvia, kieli poeettista ja rikasta. Miten tämä päätyi sanoittamaan suomeksi? Suomen kieli on eksoottista. Mun mielestä on aina kiinnostavaa löytää hyviä levyjä jotka on tehty jollain muulla kielellä kuin englannilla. Tämä pätee siis myös vieraskieliseen musiikkiin. Jos esimerkiksi löydän jotain unkarinkielistä synapoppia, mistä mulla ei ole hajuakaan mitä siinä lauletaan, olen samantien sanakirjan ääressä selvittämässä mistä on kyse.”

”Pariin biisiin on ensin syntynyt lyriikat, ja sitten vasta musiikki, ja pariin toisinpäin. Esimerkiksi Vokologin  ”Yksinäinen Vokooder” syntyi niin, että aloin vaan illalla jamittelemaan ja siinä soitellessani aattelin, että Vokooderi vois sopia tähän. Menin siihen mikin viereen, mutta [en] keksinyt mitään järkevää sanottavaa, niinpä sanoin sen mitä uskoakseni jokainen laitteen omistaja sanoo kytkiessään laitteen päälle, ”hyvää iltaa vokooder”. Sitten kun mä olin sitä hokenut kyllästymiseen asti, ulos lipsahti myös ”yksinäinen vokooder”, tuli ahaa-elämys ja neljä tuntia myöhemmin sanoitus oli valmis ja demo purkissa”.

”Se, että hyvän idean saa kuulostamaan hyvältä, on taas ihan oma juttunsa. Sitä mä tässä kovasti yritän harjoitella.”

Entä sävellystyö, mistä siihen löytyy inspiraatio? ”[V]aikkapa päässä pyörinyt melodia, riimipari, kiva soundi jostain synasta, jopa soittovirhe, tai randomoitu sekvenssi voi olla inspiroiva. Ideointi on musiikinteossa se helppo ja kiva vaihe, joka tulee ihan itsestään.”

”Teknisesti hyvä sävellystyö on sellainen, joka sovittuu helposti, eikä aiheuta ongelmia miksauksessa. Pyrin lähtökohtaisesti tekemään biisejä, jossa soundit on suunniteltu ja sovitettu niin, että niille ei tarvitse tehdä juurikaan mitään. Hyvä tekninen suoritus ei kuitenkaan vielä tee hyvää kappaletta. Biisissä tulee olla idea, jokin taiteellinen näkökulma, joka aiheuttaa kuuntelijassa reaktion, herättää hänessä jotain. Sen ilmenemistä tekniset seikat eivät saisi liialti rajoittaa, pikemminkin päinvastoin.

”Hyvä kappale tarkoittaa oikeanlaisia kompromisseja, se ei ole joko-tai, vaan sekä-että.”

”Riippuu myös paljon projektista, että miten kappale syntyy. Vokologi-biisit vaativat hieman tarkempaa sävellystä, kun taas Hexe-jutut ovat suurimmaksi osaksi jamipohjaisia ja improvisoituja juttuja. Olen kuitenkin löytänyt tässä viimeisen vuoden aikana itselleni sopivan ja suhteellisen tehokkaan työskentelytavan. Tällä hetkellä äänitän biisit livenä yhdellä otolla stereona purkkiin. Vaikkakin mulla on siihen mahdollisuus, en ota biisejä sisään moniraitana, jos ei siihen ole hyvää syytä, ja usein se ei olekaan tarpeellista näissä mun soolojutuissa. Mulla on tuossa mikseri, teen miksauksen siihen ja kun kaikki on valmista, painan rec, play, alan soittaa ja ulos tulee valmista tavaraa, jota ei tarvitse, eikä voi enää ruuvata mitenkään jälkikäteen.”

”Jos teen soittovirheen tai laulan pieleen niin että se häiritsee, otan kokonaan uuden oton. Tällä tavoin kappaleista tulee mielestäni eheämpiä ja luonnollisempia kokonaisuuksia. Työtapa myös pakottaa minut hyväksymään, että kappale on nyt valmis ja pääsen liikkumaan eteenpäin. Kappaleiden rakenteet ohjelmoin useimmiten syntikoiden omiin, tai ulkoisiin hardware-sekvenssereihin, en käytä tietokonetta edes MIDI:nä, jos ei ole pakko. Soitan myös käsin miltei joka biisillä jotain, se tuo mielestäni kivaa inhimillisyyttä mekaaniseen soundiin.”

Syntetisaattoriorkesteri Galaksi

Levyrintamalla uutta Galaksia ei ole tulossa ainakaan nyt keväällä, mutta katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Keikkaa kyllä tehdään jos sopivia pirskeitä löytyy! [Viime keväänä julkaistua] Pimeää Energiaa EP:itä on muuten vielä jäljellä jos jotain kiinnostaa. Niitä saa laatutietoisista levykaupoista tai meiltä suoraan.”

Galaksi  on jo ehtinyt soundcloudin lisäksi siis vinyylijulkaisuihin, onko Vokologilta odotettavissa samaa?On. Olen paraikaa äänittämässä uusia Vokologi-biisejä. Sitten kun nää on valmiina, niin katsotaan millainen kokonaisuus syntyy, mutta kyllä mulla on ehdottomasti tarkoitus julkaisu tehdä.” Entä aikoo Vokologi keikoille? Teen tuon levyn nyt ensin valmiiksi ja sitten mietin lähdenkö tekemään liveä. Tavallaan tekis kyllä kovasti mieli, mutta tästä en ole vielä tehnyt päätöstä, se riippuu paristakin jutusta.”

Teknokulttuuri voi hyvin?

Palstalla ajoittain vieraileva, itsekin pitkän linjan DJ Aki A. huomaa teknokulttuurin lähteneen viime vuosien aikana nousuun Suomessa, tapahtumissa riittää väkeä ja isoja ulkomaalaisia nimiä käy harva se viikko. Mitä positiivisia ja negatiivisia piirteitä Vastiala näkee viime vuosien kehityksessä?

Ulkomaalaisten nimien käynti suomessa on aina positiivinen asia. On hyvä koulu käydä kuuntelemassa mitä alan sepät soittavat. On myös ollut ilo nähdä että pienemmätkin kotimaiset konseptit toimivat, jengi jaksaa järkätä juttuja ja porukkaa käy kuuntelemassa. Pienet tapahtumat ruokkivat koko kulttuuria ruohonjuuritasolla. Nämä tarjoavat usein mahdollisuuden myös uusille artisteille tuoda juttuansa julki ja yleisölle mielenkiintoisia vaihtoehtoja. Hyvänä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa Plugi-klubin tyypit, jotka ovat tässä parin viime vuoden aikana herätelleet pitkään hissukseen olleita porilaisia pyyteettömällä formaatillaan. — Syntikkabuumin seurauksena on myös syntynyt uusia konsepteja kuten Turun Syntetisaattoriseura. [V]anhemmat organisaatiot kuten esimerkiksi X-Rust voivat hyvin ja puskevat kulttuuria eteenpäin. On upeeta kun jengi pitää yhtä ja uusia ihmisiä kiinnostuu kulttuurista. Ylipäätään, suunta tuntuu konemusiikin saralla olevan hyvä.”

Suomessa teknokulttuuri on siis voimissaan, musiikinteko Virroilla kulkee ja valmistuminenkin häämöttää. Mitä Vastiala aikoo tutkinnon jälkeen: onko esimerkiksi aikeissa tuottaa jollekin muulle musaa?

Tulevaisuus on vielä auki. Musiikin ja äänen parissa jatkan joka tapauksessa. 
Ja miksipä ei, olisi kiva koittaa tehdä myös jollekin muulle musiikkia jos mielenkiintoisia ideoita syntyy.”

E-Musikgruppe Lux Ohr

Lopuksi heitimme Vastialalle haasteen ja pyysimme tältä suosituksia: kotimaisia artisteja tai julkaisuja, jotka ovat jääneet liian vähälle huomiolle. Heti kättelyssä herra myöntääkin kysymyksen vaikeuden jo runsaudenpulan vuoksi.

Jos nyt uusista jutuista puhutaan niin voisin nyt heittää vaikka E-Musikgruppe Lux Ohr:in, jonka liveä en ole valitettavasti vielä päässyt näkemään, mutta mun mielestä heidän Kometenbahn-albuminsa Svart Recordsilla oli ehkä viime vuoden kovin kotimainen kiekko (lisämaininta muuten komeasta vokooderi-introsta). Lasermetallia soittava Nightsatan tuntuu myös olevan ansaitussa nosteessa, se on pirun hieno konsepti ja loppuvuodesta julkaistu lyhytelokuva oli aivan käsittämätömän siisti juttu.”

Vokologi soundcloud

Toisvesi soundcloud

Syntetisaattoriorkesteri Galaksi soundcloud

Dj Hexe soundcloud

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.