Kanadalaisen Great Lake Swimmersin uusin albumi A Forest of Arms, joka on siis tarkkaan ottaen yhtyeen kuudes, on ollut itselleni melkoinen pettymys. Solisti Tony Dekkerin kuiskaavan hönkäisestä lauluäänestä ja folk-rockista tunnetun yhteen huippukohdat ovat olleet aiemminkin harvoja: lähinnä yksittäiset kappaleet, tai esimerkiksi debyyttialbumi, ovat keränneet kriitikoiden huomion.

Itse tykästyin vasta Ongiara-levyn ja sitä seuranneen Lost Channelsin aikaan bändiin. Luontoon ja maisemaan liittyvä vertauskuvallisuus sekä tiloissa viipyvä, korostamaton folk ovat aina olleet Dekkerin hienoimpia ansioita biisintekijänä. A Forest of Arms jää kuitenkin auttamatta valjuksi. Sovituspuolella on yritystä, mutta biisinteossa subtanssia ei niinkään. Hienoimmaksi yksityiskohdaksi koko levyllä jää The Great Bear, jolla nämä Dekkerin paljon puhutut avut puhkeavat joutsenlaulun omaisesti kukkaan. Tämä kertaluonteinen onnistuminen kirvoittaakin sitten kyynelen silmäkulmaan.