Ekoja kertoja: C-kasetit ja Koneiston kosto

Aluksi en aikonut ryhtyä joukkohaasteeseen. Kiinnostuin kuitenkin itsekin, mitä vastaukseni olisivat. Eihän muisti pelaa kovin luotettavalla prosentilla, mutta yritetään hankkia vastaukset. Todennäköisesti kysymyspatteriin vastattuani totean jälleen lama-ajan lapsuuteni korkeintaan keskinkertaiseksi – ainakin musiikkielämän suhteen.

Eka yhtye, jota olet sanonut lempibändiksesi

Vaikein vastattava kysymyksistä, sillä en usko eritelleeni tätä tuossa iässä kovin vahvasti vielä. Todennäköisesti se löytyy kolmikon Mr President, Solid Base ja Scooter joukosta. Vaikka ensilevyhankinta saattaisi kumota tämänkin vastauksen, mennään jollakin noista. Kertonee jotain, että vaikka oma musiikkimakuni oli eurodancen pyhimmät -osastoa, inhosin fanaattisella tunteenpalolla Hansonia, siis sitä kolmen veljeksen ysäriyhtyettä, jota ala-asteluokan tytöt fanittivat. Mun ajatusmaailmaani ei mahtunut ymmärrystä kenellekään, joka bändistä piti. MITEN KUKAAN PYSTYI KUUNTELEMAAN HANSONIA?!

Eka yhtye, jota olet fanittanut

Fanittamisen voi ymmärtää niin monella tavalla, mutta suhtaudun tässä tapauksessa siihen niin vakavamielisesti, etten oikein kevytmielisesti lukisi montaakaan eurodance-lapsuuden, saati konemusiikkivaiheen, yhtyettä siihen joukkoon. Siksipä onkin oikeastaan vastattava Coldplay.

Maskuliinispainotteisissa nuorisoporukoissa ei rakkauslauluja väsäilleen Chris Martinin yhtye saanut varauksetonta hyväksyntää, mutta oman elämänsä lievään melodramatisointiin taipuneelle tarjosi jonkinlaista turvaa ja uskoa, että nynnyilläkin on paikkansa maailmassa.

Eka levy, jonka olet saanut

Uskoisin, että jonkinlainen Hockey Fever! -kasetti tms. Siltä löytyi mm. Life is life ja sen sellaista.

Eka levy, jonka olet omilla rahoillasi ostanut

Rednexin Sex & Violins, c-kasettina, Raision Anttilan TopTen -osastolta. Ilmeisesti olin liian traditionalisti ostaakseni CD:tä. En tajua miksi, sillä ala-asteen diskoissakin olivat CD:t soineet jo hyvän aikaa. Se ettei Rednexin sanoituksista nopeimmilla kappaleilla saanut selvää vain lisäsi innostusta. Jotain vain sinne päin: ”ool pappinainook”.

Toisaalta myöhemmin sain levyjä pitkälti joululahjaksi, vaikken niin kovin innostunut ollut  musiikista ylipäätään. Kun se missä tahansa genressä alkoikin kiinnostaa, olivat polttavat CD/DVD -asemat yleistymässä siihen tahtiin, ettei levyjä ostettu. Vain tyhjiä CDeitä ja vedenpitäviä tusseja.

Eka festari

Mitä luultavimmin Koneiston Kosto Kupittaalla. Konemusiikkihurahdukseni ei ollut mitenkään vähäpätöistä, eikä mitenkään vähiten Akin vuoksi. Koneiston Kostossa juhlittiin koko yö, mm. Slusnik Lunan, Orkidean, Futureshockin ja muiden ulkomaan vieraiden biittien tahtiin.

Roimasti alaikäisinä ja siloposkisina yritettiin päästä anniskelualueellekin, mutta arvaahan sen miten siinä kävi. Mulla oli silloin ’hopeiset’ aurinkolasit, Kauppiaskadun Huitsin Nevadasta ostetut Oakley-kopiot, jotka menivät säpäleiksi keikalla. Harmittihan se. Pyöräiltiin Turkuun juhlapaikalle, ja aamulla poljettiin himaan, Esson snägäritarjonnan kautta.

Eka klubikeikka

Jonkun paikallisen levynpyörittäjäsuuruuden keikalla on todennäköisesti oltu. Ei ensimmäinen kerta klubikeikalla välttämättä, mutta muistan esimerkiksi entisen Baarikärpäsen alakerrassa (?) sijanneen KINOn ja klubi-illan, jossa ihailimme viileästi punaviiniä nauttivaa Jori Hulkkosta. Eipä noista päivistä niin moni asia ole muuttunutkaan. Jori nauttii edelleen punkkua äärimmäisen viileänä ja on enemmän kuin ajankohtainen.

Kitarabändien keikoista en sitten osaa sanoakaan. (Pitäisikö huolestua kuinka huonosti osaan vastata näihin pelkästään oman muistin varassa?).

Eka kerta, kun olet blogannut musiikista

Hetken mielijohteesta sönkkäsin joulukuussa 2009 jotain muistaakseni Prince of Assyriasta ja Leonard Cohenista. Aika johdonmukaista linjaa siis nykyisyyttäkin ajatellen: musiikkimaku saattaa olla jämähtänyt ja sönkkääminen jatkuu.

2 kommenttia kirjoitukseen Ekoja kertoja: C-kasetit ja Koneiston kosto

  1. June June kommentoi:

    Mulla oli Rednex-paita, jonka isä joskus toi jostain Tallinnan mustalta torilta tai jotain vastaavaa. Harmi, että sitä ei oo säästetty näihin päiviin asti…

    1. Juhani Juhani kommentoi:

      Eikä! Suunnattoman suurta kunnioitusta pelkästään siitä, et joskus omistit tollasen paidan. Oispa mulla sellanen nyt.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.