Viime päivinä oon mietiskellyt.

Että pitäisi kirjoittaa enemmän podcasteista. Eli kirjoittaa ylipäätään toinen postaus sen 1,5v. sitten ilmestyneen seuraksi.

Että pitäisi(kö) ostaa Neil Youngin keikalle lippu. Alk. 87€. Tuntuu kalliilta. Youngin keikat kun voivat yltää tai langeta ihan mihin tahansa. The Monsanto Years -levyltä en haluaisi kuulla nimittäin yhtään kappaletta. Jokin ratkaisu lippujen suhteen pitäisi tehdä ennen heinäkuuta, mutta veikkaanpa ämpyileväni niin kauan, että liput on myyty.

Mentoriksi ryhtymistä jollekin oman alan opiskelijalle tai siitä kiinnostuneelle.

Mutta nyt korvani tukkii pumpulinen soundi, vain omiakseen niiden huomion itselleen. Briana Marela tekee There Is A Warille palveluksen. Tämä on varmaankin ilmestynyt jo aiemmin, mutta itseltä se on mennyt ohi.

Alkuperäinen löytyy nimittäin Leonard Cohenin 1974 ilmestyneeltä New Skin for the Old Ceremony -albumilta, jolta pääasiassa muistetaan Chelsea Hotel #2  ja Who By Fire. Siinä määrin oli Marela saanut uuden kuorrutteen tälle tekemälleen koverille, etten edes tunnistanut aluksi mistä kappaleesta oli kyse. Alkuperäinen soi vaikeana, pölyttyneellä nailonkielisellä, jonka kansi on haljennut vanhan tavaran liikkeessä. Briana Marelan There Is A War soi helposti, kuin Postal Servicen ja Au Revoir Simonen slovari, ja se on mainio juttu.