5 + 1: Viisi tuttua vanhasta osoitteesta ja rayLand Baxter

Jos ylipäätään luet suomalaisia musiikkiblogeja, on todennäköistä, että monet Rosvoista ovat sinulle tuttuja. Yhtä todennäköistä on varmasti, että eksyt sivustolle autuaan tietämättömänä niinkin eksoottisesta asiasta kuin suomalainen, saati suomenkielinen, musiikkiblogi.

Kohtalaisen vähän mainetta niittäneistä yhtyeistä miltei päivittäin kirjoittaminen hohtaa jotenkin niin kirkkaana ohjenuorana, että se väistämättä jättää ikävän varjon, ja se on näiden samojen yhtyeiden kehno uusiokäyttö. Joka postaukseen päätyy, toisaalta katoaa yhdeksi muiden joukkoon.

Esittelen tässä viisi kappaletta ja artistia, joista olen postannut tämän vuoden puolella vanhassa osoitteessa (joka muuten on luettavissa edelleen, ja niin tulee olemaankin), mutta myös yhden uuden. Näin kaksi tarkoitusperää yhdistyy: toisaalta uudet kävijät saavat johdannon omaan musiikkimakuun, mutta toisaalta tutut kävijät, ja miksei muutkin, voivat kerrata miten hyviä artisteja joutuu joukon jatkeeksi. Jokainen näistä on myös sellainen, joka ehdottomasti ansaitsisi enemmän huomiota.

Still ParadeActors

STill ParadeYhtyeen todellinen kokoonpano on vieläkin hämärän peitossa eikä keväisen Actorsin jälkeen uutta kappaletta ole kuulunut. Bändi on tosin lainannut unelmaisen pehmeää folk-kappalettaan muille (Niva, Deco Child) remix-tarkoituksiin. Tällainen yhdistelmä akustista kitaraa (joka on muuten kovin highhighs-esque), ja harsomaista äänimattoa on kovin tyypillistä, mistä pidän. Hattaraiset kappaleet puhuttelevat.

© Alex Khomyakov

© Alex Khomyakov

Trails and WaysComo Te Vas

Monikulttuurista agendaa puskevan yhtyeen soundi on ”kuulemma” brazilian shoegazea, mutta Oaklandista tuleva bändi haastaa kyllä ihan tosissaan hengenheimolaisensa, kuten Wild Nothingin. Tänä vuonna ilmestynyt Trilingualism EP kannattaa tarkistaa kokonaisuudessaan Spotifyssä, sillä se sisältää bändin vahvimmat kappaleet lyhyenä näyteikkunana.

Como Te Vas (joka kääntyy ’kuten menet’, tms) on helposti eniten mukana lauletuin kappale koko kesältä. Yhtyeen viimeisin valloitus on samaisesta kappaleesta tehty peli, joka valitettavasti toimii vains chromella. Täällä.

Pic: FB

Holy Holy – Impossible Like You

Tämä aussi-kaksikko on viimeisin, josta olen kirjoitellut. Kuitenkin se ihmetyttää itseäni eniten. Kappale on erittäin vahva, tarttuva ja omaa kiehtovat sanat. Impossible Like You on ainoa kappale, joka yhtyeeltä on kuultu, mutta riittää vakuuttamaan kenet tahansa.

Huomiota nämä kaverit ovat saaneet kuitenkin korkeintaan vaatimattomasti. Edelleen, minusta tämä on todella hieno pop-kappale. Jos saisin valita juuri nyt vain yhden kappaleen, jota kuunnella, olisi se tämä. Euroopassa tavannut duo on levynvalmistelussa.

Wolf AliceWhite Leather

Pic: https://www.facebook.com/wolfalicemusic

Pic: FB

Pohjoislontoolaiset ovat julkaisseet ahkerasti singlejä, ja lokakuussa ulos puskee jo debyytti-EP, Blush. Yhtye liikkuu kahden tyylin välillä: viimeisimmällä singlellä She rock on ihan Yeah Yeah Yeahs -henkistä, toisaalta oman huomioni aikanaan kaapannut White Leather muistuttaa enemmän laulaja Ellie Rowsellin kotikutoisesta folkista, jona projekti lähti käyntiin.

Ehkä syystä, sillä kyseinen kappale on Fluffyn B-puoli. White Leather kuulostaa Warpaintiltä, Chromaticsiltä ja ehkä jopa HAIMilta.

Pic: https://www.facebook.com/AzekelOfficial

Pic: FB

Azekel – A Song To An Unborn Child

Azekelista on puhuttu Lontoon vastauksena Frank Oceanille – ja muille rnb:n uudehkoille tulijoille. Helmikuisen postauksen jälkeen on tapahtunut melko vähän: kesällä ihanan melodramaattiselle luritukselle A Song To An Unborn Child  ilmestyi turhankin kirjaimellinen video, mutta itse kappale toimii edelleen todella hyvin. Uuden EP:n julkaisun pitäisi artistin itsensä mukaan olla aivan piakkoin käsillä. Muistaakseni ainakin Rosvo-kaveri Mira All Earsistä innostui helmikuussa. Jos se ei riitä suositteluksi, niin en tiedä mikä.

rayLand Baxter

Pic: FB

Sitten se luvattu uutuus: rayLand Baxter. Ainakin kyseessä on sellainen artisti, jota en ole tainnut mainita blogissa aiemmin. Mikään ei päivän päätteeksi ole niin sydäntä lämmittävää kuin folk eikä mikään muodosta musiikkimakuuni yhtä vahvaa pilaria. Erityisesti, kun tuo tyylilaji taivutetaan komeasti alt-countrya kohti. Joku saattaa tietääkin, että olen vannoutunut Ryan Adamsin fani.

Baxter tulee kuitenkin Nashvillestä ja taitaa saman soundin vahvasti. Viime viikolla julkaistu EP, ashkeLon, sisältää viisi kappaletta: kolme uutta ja kaksi vanhempaa uudelleen versioituina ja, mikä huumaavinta, ne on tallennettu livenä. EP on erittäin kovaa tavaraa. Lahjan lauluntekemiseen voikin kuvitella tulleen Baxterille verenperintönä, sillä isä-Bucky soitti mm. Bob Dylanin, Steve Earlen ja Ryan Adamsin yhtyeissä. Namedroppauksen takaamiseksi pitää mainita Baxterin ja Justin Towne Earlen ystävyys. Alla aivan huikea Bad Things sekä video kappaleella Ghost Again.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.