Kazyak – Sacred Cow

Hieman tuntemattomampi Minneapolisista kotoisin oleva Kazyak tekee hienovaraiseen folk-popiin tykästyneelle oivallista musiikkia. Joku saattaisi luonnehtia tätä villasukkafolkiksi. Se muistuttaa minua viitisen vuotta sitten vanhassa blogiosoitteessa piipahtaneesta Foreign Fieldsistä, ja miksei Midlaken ja Volcano Choirin kaltaisistakin yhtyeistä.

Sacred Cow edeltää heinäkuussa julkaistavaa albumia (21.7.) Happy Camping. Kuuntele alta:

Ei kommentteja

Uutta: Erin Rae – Like The First Time

Nashvillestä kotoisin oleva upea laulaja-lauluntekijä Erin Rae julkaisi upean uuden kappaleen Like The First Time, jossa on niin upea kitarasoundi, että kateeksi käy. Olenko ylikäyttänyt kalenterivuoden ’upeat’? Haluaisin samanmoisen – niin soundin kuin kitarankin.

Like the First Timen katkeransuloiset sanoitukset saavat kuulijan olemaan kappaleen aikana todella läsnä, minkä ansiosta Rae erottuu myös tarinankertojana. Kuuntele alta rouhea ja kaunis kappale.

Try to give you what you wanted

and my heart breaks

like the first time

Ei kommentteja

Uutta: The War On Drugs – Holding On [video]

The War On Drugs on mun lempibändejä ja täysin puolueellisesti sanottuna maailman kovimpia. Se julkaisi taannoin hienonhienonhienon 11-minuuttisen Thinking of a place, joka on siitä harvinainen tekele, että sen paitsi jaksaa kuunnella kokonaan myös nauttii kauttaaltaan. Kesäkuun alussa yhtye tiedotti elokuussa (25.8.) ilmestyvästä levystään A Deeper Understanding uuden singlen kera. The War On Drugsin viimeksi ilmestynyt kokopitkä Lost In The Dream julkaistiin jo 2014 positiviisen ryöpyn saattelemana.

Nyt tuolla uutukaissinglellä on WOD-kippari Adam Granducielin ja näyttelijä Frankie Faisonin tähdittämä video, jossa pikkukaupunki elämä on mahtia. Tsekkaa Holding On alta:

Ei kommentteja

Jack Cooper – North of Anywhere

Ultimate Painting on hieno yhtye, jonka 2014 julkaistu debyyttialbumi on tyylikästä ja raukean melankolista, joskin menokasta indierockia. Jack Cooper ja James Hoare pyörittävät bändiä niinkin menestyksekkäästi, että viime vuonna putkahti jo kolmas albumi ulos. Dusk ei omaan makuuni ihan yltänyt debyytin tasolle, siksi suosittelenkin sen pariin vielä uudestaan.

Jack Cooper on nyt irroittelemassa soolotuotantoaan jaloilleen tämän uuden North of Anywhere -kappaleen myötä. Huh, jos ehdin kehua bändin touhuja raukeaksi, Cooper saattaa ottaa siitäkin poljennosta muutaman tahdin pois ja tunnelmoida vielä verkkaisemmin. North of Anywhere onkin siksi mitä makoisin kappale. Riippumattomatskua! Ja Mac Demarcon kuuntelija ainakin uskaltaa maistiaiselle.

Sandgrown, Cooperin soolodeby, julkaistaan elokuun lopulla (25.8., Trouble In Mind Records)

Ei kommentteja

Gotts Street Park – Love In Bad Company

Keskeytin tekemiseni tämän vuoksi.

Terveisiä taas keväisten kiireiden ja lukiojaksot päättävien koepinojen takaa. Tällä kertaa olen omistautunut pitkälti digitaalisiin pinoihin. Ollaan tässä töiden lomassa myös katsottu The Handmaid’s Talea ja Big Litte Liesia. Hyvistä, sopivan vähäjaksoisista sarjoista saa kyllä paljon irti. Lukaisin myös Robert Hilburnin Johnny Cash -elämäkerran, joka oli näin fanin näkökulmasta erinomainen, vaikka sisältäneekin keskivertolukijan makuun turhan monta yksityiskohtaa. Eihän levylautaselle sitten montaa muuta artistia viikkoihin mahtunutkaan.

Mutta. Keskeytin siis kotitoimiston arviointityön Gotts Street Parkin Love In Bad Companyn vuoksi. Kappaleen kaltaista tyylittelyä on toki kuultu aiemmin, mutta myöhäisillan soul-slovaria ei näin sielukkaana ja upeana löydy helpolla.

Leedsiläisyhtyeen singlellä laulavan Diellen suoritus on poikkeuksellisen vavahduttava. Ryhmän EP Volume I ilmestyy kesäkuun 16., ja mikäli aiempaan lohkaisuun, hiphopahtavaan This Worldiin vertaa, voi eepeen odottaa sisältävän monipuolista ja laadukasta soundia.

2 kommenttia

Uutta: Lonely Benson – Top Tier Love

Kun Nashvillen Dan Young alkoi viime kesänä julkaista kappaleita kuukausittain, jokaisen kuun ensimmäisenä päivänä, oma suhtautumiseni toppuutteli jo ennakkoon, ettei laulujen taso voi säilyä edes sinnepäin.

Lonely Benson -aliaksella levyttävän Youngin kunniaksi on sanottava, että toistaiseksi laulurosteri on kohtalaisen pätevä. Suosittelenkin tutustumaan siihen kauttaaltaan, vaikka artistin tarkoitus onkin lopulta julkaista kk-projektinsa päätteeksi levy, joka sisältää paitsi nämä sävellykset myös joitakin muita kappaleita.

Projektin alkupään kappaleista suosituimpia ovat Lazy Lover ja suosikkini Peculiar Paradise. Eittämättä ne ovat myös tarttuvimpia. Noiden seuraksi lisäisin myös uusimman biisituotannon, Top Tier Love. Ensimmäisten ja aivan viimeisimmän kappaleen väliin mahtuu muutamia heikompiakin suorituksia, mutta Young onnistuu hyvien, groovahtavien pop-kappaleiden loihtimisessa häkellyttävän johdonmukaisesti.

Top Tier Lovessa viehättää Mac DeMarcolta lainattu kitararytmiikka sekä pirteäksi iloitteluksi kääntyvä yleisilme.

Ei kommentteja