Vaikka helposti unohtuu ajattelemaan, että uusiseelantilaishelmen, Yumi Zouman, parhaat pop-lastut olisivat leijuneet keveinä eetteriin jo vuosia sitten, näiden kakkoslevyn ensilohkaisu December kiehtoo totutusti mutta kuitenkin hieman eri säihkeellä. Kuin vanha ihastus joka ilmaantuu vuosien jälkeen: sama mutta eri.

Willowbank-niminen uusi albumi ilmestyy lokakuussa (6.10., Cascine). Yhtye levytti albuminsa kokonaan kotimaassaan, ensimmäistä kertaa. Yhteistyön ja kotoisten maisemien vaikutuksen aikaansaannoksiin voinee kuulla jo uudella raidalla, tsekkaa alta:

Lontoolainen Halia Jack on upea. Careless on upea biisi kerrostuneisuutta ja monipuolista soundia, jonka useita instrumentteja soittavan Jackin hunajainen ääni kruunaa. Tummanpuhuviksi tämän biisejä on kuvailtu myös, mutta Carelessin väistämätön melankolinen pohjavireä muuttaa joka kuuntelukerralla vahvemmaksi ja vahvemmaksi – tai siis vahvuutta huokuvaksi.

Tuntuu että mitä paljaammin uskaltaa olla haavoittuva, sitä vahvemman kuvan tulee antaneeksi itsestään. Näin uskoisin ainakin Halia Jackin kohdalla. Kannattaa tsekata tämän aiempi kappale, Lover, myös. Se löytyy uutuuden kanssa tuosta alta:

[bandcamp width=656 height=656 track=1923679105 size=large bgcol=ffffff linkcol=0687f5 minimal=true]

[bandcamp width=100% height=42 track=2282611922 size=small bgcol=ffffff linkcol=0687f5]

Open Eyes hämmentää: se alkaa tasaisen deep househtavalla poljennolla, mutta kääntyykin minuutin jälkeen downtempompaan rantatsillailuun. Count Counsellor tekeekin jotain mikä ei kovin usein onnistu – kääntää kappaleensa suuntaa ja onnistuu silti pitämään tekeleensä näpeissään.

Meidän kannattaakin lakata ihmettelemästä ja keskittyä soundin miellyttävyyteen (kuuntele alta). & The Friday Friends EP:ltä löytyy lisää Count Counsellorin kappaleita, tai suuntaamalla tämän soundcloudiin.

TUSKSin Dissolve koostuu vahvasta vokaalisuorituksesta ja suureellisesta ilmaisusta, joka vinkkailee elektroniseen suuntaan ja miltei jopa shoegaze/postrock-maisemiin. Jollain muulla se saattaisi lipsua aika juustoiseen tunnelmaan, mutta Emily Underhillin projekti onnistuu. Dissolve on salakavalasti iso kappale, ja totta puhuen jopa todella hieno.

Kuuntele kappale alta. Samanniminen albumi ilmestyy lokakuussa

The San Sebastian on viimeisin pitkässä jonossa nousevia, hienoja folk-yhtyeitä Australiasta. Veljekset Dan ja Joel Crannitch esittelevät Red Riverillä minkälaista folk-tarmoa näiden Alive On The Black Sea -debyytiltä löytyy, kun se julkaistaan vielä myöhemmin tänä vuonna. Red River onkin aina laulaja-Danin vavahduttavan vaikeroivaa ääntä myöten tyylipuhdasta folkia.

Aiemmin The San Sebastianin äänimaailman vahvuus todettiin jo demojen perusteella aina Nashvillessä asti, jonka perusteella pääsivät näyttämään taitojaan. Lopulta se poiki Phil Ekin tuottajaksi, joka tunnetaan mm. työstään Fleet Foxesin ja Father John Mistyn kanssa. Maineikkaan tuottajan pestaaminen kielii niin bändin kuin tämän kanssa työskentelevien uskosta materiaalin vahvuuteen. Alive On The Black Sea -levyä saamme odotella vielä, mutta kuunnellaan sillä välin vielä kerran tämä Red River. Onhan se hyvä!

Oxfordilaisyhtye Low Island on lentänyt matalalla välttääkseen tutkani. Tai siis, nyt täytynee ajatella tämä uusiksi. Kun en kovin ahkerasti ole seuraillut niin äkkiäkös siinä paljonkin livahtaa ohi. Olen oikeastaan päätynyt kertaamaan mitä omasta hyllystäni jo löytyy, ja arvostamaan niitä paremmin. Mm. Wild Beastsin erinomaiseen Present Tenseen ja The War On Drugsin aiempiin levyihin olen palannut yhä uudestaan.

Wild Beasts tarjoaakin jossain määrin aasinsillan, sillä ajattelin sitä välittömästi kuunnellessani Low Islandin That Kind Of Lovea. En välttämättä siksi, että ne olisivat aivan samanlaisia, tai koska Low Island välttämättä kelpaisi WB:n faneille. Minun makuuni Low Island onnistuu siinä mitä Wild Beasts on tehnyt hyvin jo pitkään: naittaa pehmeän pyöreästi kumahtavan rumpusoundin maltilliseen synasoundiin ja yhtyepopiin. Kuuntele alta erittäin hyvä That Kind Of Love.