Uutta: Real Estate – Darling

En tiennyt Real Estaten valmistelevan uutta levyä jo julkaisuun. In Mind ilmestyy nimittäin maaliskuussa (17.3., Domino). Samoin tein yhtye ilmoitti In Mindin ilmestymispäivän, ja sen uuden singlen Darlingin videosta. Musiikkivideo viipyilee hienosti tiukoissa rajauksissa soittajien vaatteisiin (jotka ovat muuten huikeat) ja soittimiin, kunnes ylimääräisessä roolissa esiintyy hykerryttävän satunnaisena hevonen.

Itse kappaleesta en sitten osaakaan sanoa. Liekö kitaristi Matt Mondanilen poistumisesta kyse, vai Julian Lynchin saapumisesta korvaamaan tämä, mutten saa kappaleesta irti mitä toivoin. Alun yksi synanuotti flirttaili jo lupaavasti, että Real Estate saattaisi siirtyä hieman eri suuntaan kuin aiemmin. Laulaja-kitaristi Martin Courtneyn toissavuotinen Many Moonskin vaikutti sisältävän eheämpiä kappaleita kuin tämä.

Kyllä Real Estatea aina mielellään kuuntelee, ja Darlingkin onnistuu ajoittain olemaan kiinnostava, mutta tällä kertaa jotain jää uupumaan. No mutta, kuunnelkaa itse alta, ja tsekatkaa ainakin video!

Ei kommentteja

Charlie Cunningham – Minimum

An Opening on ensimmäinen biisi, jonka Charlie Cunningham kirjoitti debyyttialbumilleen. Siinä lontoolainen laulaja-lauluntekijä esittelee oivaltavaa näppäilytaitoaan, jota saattaa loppupuoliskolla pieni elektroninen pohjavire. Jos ei ole yhtään Cunninghamin aiempia kolmea eepeetä kuunnellut, tästä on hyvä aloittaa. An Opening on vaikuttava kappale.

Suosittelen kyllä vahvasti tutustumaan Cunninghamiin tämän EP:tuotannon kautta. Outside Things (2014), Breather (2015) ja Heights (2016) löytyvät kukin Spotifyn musiikkimapista. Varsinkin ensimmäisellä EP-julkaisulla kuulee klassisen ja flamenco-kitaran vaikutteet Cunninghamin biisinkirjoitukseen. José González käväisee vaikkapa In One Out -kappaleen aikana mielessä.

Eepeiden kautta voi saada hyvän kuvan paitsi siitä mihin Cunningham kitarallaan ja äänellään pystyy myös siitä mitä tulevalta debyyttialbumilta voi odottaa. Lines-nimen saanut uutukaislevy julkaistaan 27. tammikuuta. Sen toinen single Minimum julkaistiin viime viikolla. Tässä on jämäkkyyttä ja suoruutta rutkasti verrattuna Cunninghamin muuhun biisinkirjoitukseen. Erinomainen kappale tämäkin. Oikeastaan sen koko upeus pääsee parhaiten esiin tässä kirkossa soitetussa live-versiossa. Harvemmin katson näitä esiintymisvideoita loppuun, mutta tällä kertaa katse lukkiutui eikä herpaantunut hetkeksikään. Ykkösluokkainen meininki.

Tähän loppuun vielä viimeiseksi vakuutteluksi paljas pianoelämys, Heights EP:n nimikkokappale.

Ei kommentteja

Levyvalinta: Sundara Karma – Youth Is Only Ever Fun In Retrospect

Sundara Karma julkaisi viime viikon perjantaina (13.1.) Youth Is Only Ever Fun In Retrospect. Kyseinen  albumi lukeutuu jossain määrin alkuvuoden odotetuimpiin julkaisuihin. Ainakin siinä mielessä, että Sundara Karmalle on ladattu kohtalaisen kookkaan gorillan kokoinen menestyspaine niskaan. Näiltä tyypeiltä odotetaan lopullista läpilyöntiä, sanoisin. Eikä yhtye ole vieras minullekaan: readingläisnelikosta on päätynyt yhden kappaleen verran Viiden kappaleen tiistai -postaukseen aiemmin, mutta en aivan ennakoinut tätä esiintuloa.

Tällaiselle, reippaasti menokkaalle indie rockille on nähdäkseni aina tilaa – varsinkin kun uusien julkaisujen päävirta tuntuu saturoituneen koneellisemmasta ilmaisusta jo muutaman vuoden, eikä loppua ole näkynyt horisontissa. Olin pyörittänyt YIOEFIR-levyn muutaman kerran ja pitänyt siitä erittäin paljon, kun silmäilin The Guardianin 2/5 -arvion. Siinä yhtyettä moitittiin mm. The Killersiin verrattavasta hurskaasta saarnavuudesta ja Kings of Leonin tasaisesti tamppaavasta menosta. Onhan kummassakin kommentissa verevyyttä – ongelmana tosin on, että Sundara Karman levy on näistä huomioista huolimatta, tai ansiosta, mitä nautittavinta musiikkia. (lisää…)

2 kommenttia

Sun Airway – FOAM

En osaa suhtautua millään siihen, että Sun Airwayn kekseliäästi pyrskähtelevä Oh, Naoko -kappale on jo seitsenvuotias. Vuonna 2012 julkaistua kakkosalbumi Soft Fallia (muistaakseni) kuuntelin puoliahkeraan. Sekin jo siis viisi vuotta vanha. Philadelphialaisaktin paluu tässä vain hämmentää. Heraldic Black Cherry on Sun Airwayn uusi levy, joka saapunee omakustannejulkaisuna alkuvuoden aikana.

Virallisen julkaisun muutama päivä sitten saanut FOAM tipahti Sun Airwayn FB-sivustolle noin kuukausi sitten. Tällaisista uusvanhoista kappaleista, kuten kenties eilinen Lovely, Lately, se on suosikkini. Se on myös suosikkini tämän artistin tuotannosta. FOAM soi suuresti, unelmaisesti ja kauniisti. Kuuntele alta Foam, sekä aivan uusi kappale Heraldic Black Cherry -levyltä: All In.

Ei kommentteja

Night Moves – Lovely, Lately

Minneapolis-bändi Night Movesia olisi pitänyt kuunnella jo näiden viime vuonna ilmestyneellä kakkoslätyllä Pennied Days. Se sai muistaakseni hyviä arvioitakin. Johtokappaleina tuolta levyltä löytyy mm. erinomaiset Carl Sagan ja Denise, Don’t Wanna See You Cry. Sen seuraksi julkaistiin myös erikois-10″, joka sisälsi muutamia kappaleita Pennied Days-albumin levytystuokioista.

Nyt uuden vuoden alkajaisiksi saapuukin sitten Carl Sagan EP, joka vastaa koostumukseltaan osittain tuon 10″:n sisältöä. Siltä löytyy monta hyvää biisiä. Oonkin suhtautunut tällaiseen EP-kuuntelun kevyemmin nyt. Erityisesti Lovely, Lately soi kaihoisana huuliharpun saattelemana nostalgipoppina. Pidän valtavasti.

(Kappale löytyy myös uudelta Slow Show ’17 -soittolistalta. Subscribe tästä tai sivupalkista).

Ei kommentteja

Näitä kappaleita kuuntelin vuonna 2016

biisit-2016

Samoin kävi biisien kuin levyjenkin kanssa: en tänä vuonna ainakaan pystyisi listailemaan hyvällä omalla tunnolla. Keräilin tuossa vuoden aikana kuitenkin muutakin kuin tuota Slow Show ’16 (Best new tracks of 2016) -soittolistamammuttia. Sisältää muuten tätä kirjoitettaessa 555 kappaletta.

(Loin jo muuten Slow Show ’17 -soittolistan, vaikkei se tietenkään yhtään kappaletta vielä sisällä. Mutta jos haluat jo laittaa tilaukseen, tee se tästä).

Nappasin itselleni tasaisesti syrjään niitä kaikkein eniten kuuntelussa pyöriviä biisejä, enkä todellakaan blogin lukijat mielessä. Päätin lopulta kuitenkin jakaa sen, vaikka Rosvojen yhteissoittis on monipuolisuudessaan timanttinen. Laukaisinhan itsekin sinne useamman huippuraidan. Ja tiedän tiedän, tarvitsetko sinä todella vielä yhden Spotify-soittolistan? Etpä varmaankaan, mutta tässä sellainen silti on.

Omasta mielestäni tässä soittiksessa on paljon siistejä biisejä – ja kirjavasti. ANOHNIsta DJ Polarsouliin, Ramin Djawadista Tyynyihin, Loney Dearista Julianne Barwickiin. Kertoo paitsi ajasta, musiikkimaailmasta myös minusta, että kappaleiden suhteen olisi ollut paljon helpompi eritellä vuotta kuin levyjen suhteen. Napsauta kuunnellen alta:

2 kommenttia