You’re not a size six, and you’re not good looking

Lily Allenin uusi Hard Out Here -single vahvistaa sen, mitä olen jo pidemmän aikaa epäillyt: kuunnellessani Lily Allenia en itse asiassa kuuntele musiikkia. Vaan Lily Allenia.

Niin, minut tai blogini tuntevat varmati tietävät, että Lily on suuri tyttöidolini. Itse asiassa yksi harvoista. Syitä on toki monia aina höpsöstä riettaudesta ja röyhkeydestä lyyriseen näpäyttelyyn ja nokkelaan uskaliaisuuteen, mutta suurin lienee se, että ollaan Lilyn kanssa sentilleen saman mittaisia.

Ja mikä merkitys tällaisella sitten on? No näköjään vaikka mikä. Ajatus siitä että joku siisti, ihana ja asioita suorapuheisesti sanova on kanssani saman lyhyinen, on kuulkaas kannustava ja elämänmakuinen.

If I told you ’bout my sex life, you’d call me a slut
When boys be talking about their bitches, no one’s making a fuss

Tämän uuden popintäyteisen kappaleen (joka on ensimmäinen sitten vuoden 2009) perusteella on toki vaikea arvioida sitä, tuleeko Lilyn uudella albumilla kokonaisuudessaan olemaan minuun samanlaista maailmoja ja aisteja avaavaa vaikutusta kuin mitä huikealla debyytillä ja kekseliäällä kakkoslevyllä oli.

Mutta, kun kyseessä on Lily Allen, näen mahdottomuudetkin mahdollisina.

Samaan syssyyn tämän uskaliaan ja näpäyttävän keikuttelun kanssa Lily julkaisi coverversion Keanen Somewhere Only We Know -kappaleesta. Ensimmäinen Keane-coverhan tämä ei laulajattarelle ole. Versio tunnelmallistaa tätä John Lewis -liikkeen joulumainosta.

Otsikko ja lainaus: Lily Allen – Hard Out Here

Avainsanat: ,

5 kommenttia kirjoitukseen You’re not a size six, and you’re not good looking

  1. Ilpo kommentoi:

    Täytyy myöntää, että aikaisemmin olen ohittanut tämän ladyn tuotokset, radiohittejä lukuunottamatta lähes kokonaan.

    Kuitenkin pelkästään sinun kirjoittamasi perusteella voin veikata, että tuo minulle hohotusnaurun aiheuttanut autotunella vedetty kertosäe oli tarkoituksella vedetty kunnolla överiksi. Luettuani tekstisi ja kuunneltuni kappeleen, alkoi mieleeni heti muodostumaan erilainen kuva Lily Allenista, kuin minulla oli aikaisemmin.

    Kirjoituksesi sai minut myös taas kerran muistamaan ja varomaan omaa heikkouttani musiikin kuuntelijana. Että en tuomitsisi ihan vain pintapuolisen tutkiskelun perusteella, vaan antaisin aikaa ja katsoisin pintaa syvemmälle. Ei ole ihan yksi tai kaksi kertaa, kun olen useamman vuoden jälkeen palannut jonkun levyn/artistin/bändin pariin ja todennut olevani idiootti.

    Kiitos.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Kiitos itesellesi kommentista! Kiva jos löysit uuden näkökulman!

      Ja hei, niinhän se menee, että jutut kuulostavat eri konkteksteissa erilaisilta, eikä mitään oikeaa tapaa kuulla musiikkia ole. Eikä se ole heikkoutta :D Sitä paitsi maailma on niin täynnä merkityksiä, tarkoituksia ja erilaisia tekemisen sävyjä, ettei kaiken omaksuminen edes ole mahdollista.

      Ja kuten sanoit, onhan se raivostuttava autotune ja superpop tuolla :) Enkä itsekään sellaista varmaan sietäisi jonkun muun musiikkissa. Mutta koska tosiaan pidän Lilyä kiehtovana ja mielenkiintoisena tyyppinä, näyttäytyy se autotunekin minulle jotenkin erilaisena ja tyylikkäämpänä kuin jonkun muun popleidin tuotoksessa. Ja saattaahan joku nähdä ajattelutapani sokeutumisena tosiasioille ;)

      Ja sehän on vain hienoa, että asiat ja vanhatkin jutut avautuvat eri elämänvaiheissa eri tavoin. Niin se menee varmasti meillä kaikilla :D Itse en esimerkiksi pitkään tajunnut Georhe Harrisonin soolotuotantoa, en pitänyt sitä musiikillisesti lainkaan kiehtovana. Nyt sitten, kun olen Teemalta katsellut sitä George Harrison -dokkaria, näen miehen tekemiset aivan eri valossa.

  2. Joonas kommentoi:

    Tää oli kyllä tosi svengaava raita, kiva groove :) Kuuntelin tän tuoreeltaan putkeen vissiin kolmekin kertaa. Musiikillisesti tuli jotenkin hirveen selvät vibat vanhaan Britneyyn, joka olis varmasti muuten kauheeta, mutta sanotukset ja juuri överiks vedetty linja, ja Lily Allen teki tästä kiinnostavaa.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Hei Joonas! Juuri näin koen itsekin jutun. Ilpolle kirjoitinkin juuri, että eihän tällaista muiden tekemisenä jaksaisi, mutta se Lily Allen -konteksti tekee jutusta kiinnostavan. Ja niin se minusta saa ollakin :) Että kuunneellaan Lily Allenia, ei musiikkia!

      Nämä on kiehtovia juttuja, että miten eri tavalla sitä kuulee saman asian eri ihmisten tekemänä… Joidenkin sallii tehdä jotain mistä ei muuten välittäisi, ja jokin lähtökohtaisesti nihkeä juttu alkaakin näyttäytyä kiinnostavan jonkun arvostamasi tyypin tekemänä. Tunnistan kyllä itsessäni tällaisen. Epäjohdonmukaisuuden?

      Kivaa uutta viikkoa!

      1. Joonas kommentoi:

        Hyvin sanottu! :) Ja hauskaa viikkoa sinnekin. Jotenkin tätä marraskuuta pitäskin saada piristettyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.