Vuonna 2016: DMA’s – Hills End

dmas_levy

Tein uutena vuotena tuttuun tapaan noin tuhat lupausta. Ja tuttuun tapaan olen viikko uuden vuoden jälkeen totaalisen väsynyt ajatukseen, että taas pitäsi yrittää muuttua.

Huom yrittää. Hui, miten lupaavaa.

OLEN NIIN VÄSYNYT TÄHÄN.

Yrittämisestä ja muuttumisesta uupuneena menin kiteyttämään ne tuhat lupausta yhdeksi:

kuuntelen enemmän (uutta) musiikkia.

Sillä vaikka väsynyt olenkin, en sentään niin, ettenkö uskoisi siihen hyvän kierteeseen, minkä hyvä musiikki synnyttää.

Siispä:

Vuodelta 2016 en odota: menestystä, ihastumista, rakkautta, onnistuneita karkkilakkoja, laihtumista tai muuta muokkaantumista. En odota minulle vierasta itsekuria, joka tekee minusta (minulle vieraan) yli-ihmisen. En sitä ainaista kehittymistä ja ihmisenä kasvamista.

Sen sijaan vuodelta 2016 odotan: hyvän musiikin tuomaa onnellisuutta, uusia levyjä. Eiköhän niiden mukana sitten tule kaikki, mitä tarvitsen.

Suede, Steve Mason, The Coral, myöhemmin keväällä taikka kesällä The Last Shadow Puppets, Gorillaz, Primal Scream, Richard Ashcroftin uudestakin on liikkunut huhuja. Ja sitten on tietysti DMA’s, jonka helmikuussa ilmestyvä debyyttilevy tekee minut jo nyt niin onnelliseksi, että uskon sen lopulta muuttavan kaiken. Kasvattavan minua ihmisenä, tai ainakin minuna, enemmän kuin mikään lakko.

Viime vuonna tämä australialaisyhtye herätti brittipoppareissa odotuksia kuuden kappaleen ep:llään, Hills End -debyyttiä he ovat päättäneet herätellä eloon tällä Delete-kappaleella. Kappalehan oli mukana jo tuolla viime vuoden julkaisulla, mutta vasta vuosi 2016 ja tämä uusi raikastettu ja yksinkertaistettu näkökulma ovat saaneet minut kuulemaan sen ylivertaisen hienouden.

Huomaatko, miten ihastuttavaksi kappale kasvaa tuon vaatimattomalta tuntuvan alun jälkeen? No nii-in!

Vuosi 2016, olet minun.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.