”Olen surullinen kaikkien puolesta, jotka…” Heti, kun luin tuon mieleeni palautui hetki joka tapahtui joskus, kun olin ehkä seitsemännellä luokalla. Retostelin äidinkielenopettajalle.. ”en ole koskaan lukenut yhtään kirjaa” (eikä se ollut edest totta, oli vaan pakko kapinoida”. Hän vastasi tavalla, joka teki suuren vaikutuksen pikku Ilpoon. ”-Voih. Olen niin kateellinen sinulle. Sinulla on vielä kaikki ne mahtavuudet löytämättä ja tulet elämään vielä hienoja hetkiä kirjojen parissa” Kuinka totta se olikaan. Kuinkahan monta kertaa tuo vastaus on palautunut mieleeni, kun olen saanut kirjan viimeisen sivun luettua ja katselen kirjan takakantta mieli haikeana.
Ehkä meidän pitäisi olla kateellisia heille, jotka eivät ole vielä tätäkään mestariteosta löytänyt. Mikähän vaikutus silläkin olisi meikäläiseen jos kuulisin tänään ensimmäistä kertaa vaikka Oasis-Supersonic kappaleen. Ääh. en pysty edes kuvittelemaan. Päähän alkaa sattua.
Eikö sinuakin motivoi, ainakin jollain tasolla se, aina kun aloitat uuden tuntemattomuuden kuuntelemisen, koska löydät sen seuraavan maata jalkojesi alla järisyttävän teoksen?
Huoh. En pysty lopettamaan kirjoittamista. Ihan vähän vielä…
Oletko koskaan ajatellut, jos näillä sinun kirjoituksilla on johonkin samanlainen vaikutus, kuin tuolla, minulle joskus kauan sitten lausutulla opettajan vastauksella. Mikä vaikutus niillä voikaan olla jonkun elämään…
Ei voi kyllä valittaa. Palata tuolta marketti helvetistä, jossa väki pakonomaisesti, hullun kiilto silmissä, haalii kasaan kaikkea niin kovin tarpeellista, tämän täydellisyyden pariin. Tämä on niin… Hän on niin… niin mykistävän hyvä.
Ääni ja musiikki sopii täydellisesti yhteen. Tälläisiä kappaleita kuunnellessa, huomaa jossain vaiheessa kappaleen päätyttyä tuijottavansa haikeana tyhjyyteen, mieli täysin tyhjentyneenä. Juuri sitä, mitä ennen uuden työviikon alkua tarvitseekin. Ihmisten, jotka eivät näitä ns. tuntemattomia suuruuksia tunne, elämä täytyy olla monin tavoin köyhempää. Tosin eihän tietämätön tiedä tietämättömyyttään.
Kiitos.
:) Ole hyvä! Ja kiitos itsellesi upeasta kommentista!
Jep, mies on uskomaton. Surullisen aliarvostettu nero. ”Ääni ja musiikki sopii täydellisesti yhteen.” todella hienosti sanottu – jotain tällaista olisin toivonut osaavani itsekin kirjoittaa…
Ja kyllä, enemmän kuin vihainen ja harmistunut Masonin turhan vähäisestä arvostuksesta, olen surullinen kaikkien niiden puolesta, jotka eivät tämän äärelle ole löytäneet. Koska uskon, että tässä olisi tarjolla jotain maailmoja – ja ihmisiä – mullistavaa.