Viisi kertaa vierailu

Kivaa lauantaita! Keräsin yhteen viisi kappaletta, joissa mukana vieraileva tähti tekee biisitä aivan erityisen onnistuneen tai muuten tärkeän.

Miles Kane ft. Clemence Poesy: Happenstance (2011)

Ranskalainen näyttelijätär Clemence Poesy saa Miles Kanen debyyttilevyn tunnelmaraidan kuulostamaan ranskalaiselta huokailubiisiltä. Elegantti, sensuelli, viettelevä, vähän pahellinenkin. Aivan ihana elokuvamainen maisema.

Lush ft. Jarvis Cocker: Ciao! (1996)

Biisinä vähän renkutus ja humppamainen, mutta tulkintana klassikko. Ja tietysti tähän on tallentunut reilu kolme minuuttia vuoden 1996 merkittävää ajankuvaa.

Death In Vegas ft. Liam Gallagher: Scorpio Rising (2002)

Tämä 2000-luvun alussa julkaistu kappale on minusta yksi parhaista Liamin laulusuorituksista ikinä. Suosikkikappaleitani kautta aikojen!

Babyshambles ft. Kate Moss: La Belle et La Bête (2005)

Kappaleena tämä on vähän keskinkertainen, mutta toisaalta hieno esimerkki Pete Dohertyn romanttisen rentusta runopoikapuolesta. Käytän sanaa ”ajankuva” blogissa ihan liikaa ja jatkuvasti, mutta nytkin on vain pakko.

Sillä Babyshambles, vähän ryysyinen ja sekava Pete Doherty sekä miehen  ja Kate Mossin sotkuinen, mutta silti aivan ihana rakkaus vain ovat merkittävä osa 2005 vuoden kuvastoa.

Ja kaikki se nyt vain on tässä kappaleessa.

Manic Street Preachers ft. Richard Hawley: Rewind The Film (2013)

Manic Street Preachersin vuonna 2013 ilmestynyt Rewind The Film -albumi on poikkeuksellinen. Yhtye ei nimittäin käytä sillä lainkaan sähkökitaraa. Levy kertoo vähän alkuloista tarinaa Walesin kaivoskriisistä ja sitä seuranneesta, yksilön kohtaamasta tuskasta. Kaunis levy.

Tällä albumin avausraidalla vierailee Sheffield-klassikko, kitaristi Richard Hawley. Upea mies, jonka väkevä laulusuoritus tällä kappaleella aiheuttaa väristyksiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.