Viisi kertaa Sleeper

Elokuun alussa toteutui yksi suuri unelmani – näin 90-luvun ja brittipop-kauden yhden hehkeimmän yhtyeen livenä! Mikä ihana sattuma, että Sleeper päätti aktivoitua 19 vuoden jälkeen juuri silloin, kun lomailin Lontoossa. Yhtye oli selkeästi Star Shaped -festivaalin odotetuin esiintyjä.

Tässä viisi syytä rakastaa yhtyettä:

Ihana ihana Louise Wener

Sleeperin laulaja Lousie Wener oli 90-luvun indieuskottava it-tyttö, jonka viehkeä olemus ja kliseinen ysärityttötukka pinneineen löytyvät ehkä noin miljoonan tuon ajan musiikkilehden kannesta. Toiseen tyttöidoliini, Elastican Justine Frischmanniin verrattuna Wenerin tyyli oli vähän pehmeämpi ja popimpi. Frischmann viihtyi pääosin farkuissa, maihareissa ja rockahtavassa nahkatakissa, Wenerin tavaramerkkeinä tykkään pitää housujen seuraksi puettua lyhyttä toppia.

Ja ai niin. Tietty myös 60-luvulta lainattua, mutta 90-lukulaisittain käytettyä minihelmaa.

Sleeperblokes

Wenerin viehätysvoimasta ja merkittävyydesta kertonee jotain se, että lopusta yhtyeestä käytettiin usein nimitystä ”Sleeperblokes”. Myönnän, olen itsekin keskittynyt yhtyeessä pääasiassa Wenerin valovoimaisuuteen ja biisinkirjoitustaitoon, muut yhtyeen jäsenet ovat jääneet minulle totaalisen anonyymeiksi. Jonkinlaista ajankuvaa tämäkin: 90-luvulla jos jolloinkin indiebändissä soittaminen, kappaleiden kirjoittaminen ja rokkitähteys kuuluivat myös naisille. Miespuoliset kollegat oli ihan ok jättää vähnä varjoon, eikä vain musiikkivideolla.

Atomic

Jos Louise Wener on 90-luvun it-tyttö, niin Sleeperin versio Blondien Atomic-kappaleesta on kyllä 90-luvun it-kappale. Biisi soi tietysti yhden 90-luvun ja cool britannia -kauden symbolin, Trainspotting-elokuvan klubikohtauksessa. Just siinä missä Renton tapaa nuoren Dianen – ja taitaa vähän rakastua.

Kuolematon elokuva- ja musiikkihetki, ehdottomasti.

Wenerin lauluääni

Louise Wenerin huokaileva, henkäilevä ja välillä kuiskailevastikin soiva lauluääni on yksi ikisuosikeistani. Ihanan uniikki ja sopii aivan loisteliaasti Sleeperin tarttuviin poppikappaleisiin. Jos et usko, niin kuuntele tämä Nice Guy Eddie, jolla sekä yhtye että Louise Wener laulajana ovat minusta parhaimmillaan.

Inbetweener

Inbetweener taitaa olla yhtyeen kappaleista itseoikeutetusti se, joka yksinkertaisesti pitää valita 10 kappaleen brittipop-kaanoniin. Vuonna 1995 yhtyeen debyytillä ilmestynyt kappale ei ole vain yhtyeen suurin hitti, vaan yksi olennaisimmista brittipop-kappaleista. Vaikka yhtyeellä onkin tusinan verran ihan hittejä biisejä ja monia unohtumattomia kertsejä, niin kyllä tämä biisi on se, joka minulle aiheuttaa kroppaan ne suurimmat kylmät väreet ja mieliin ihanimmat 90-luvun maisemat.

2 kommenttia kirjoitukseen Viisi kertaa Sleeper

  1. Dan Abnormal kommentoi:

    Hyvä lista, erinomainen bändi! Samaa mieltä tästä että nimenomaan Sleeper kiteyttää sen mistä klassisessa brittipopissa oli parhaimmillaan kyse. Yhtäältä erittäin aikaansa ja paikkaansa sidonnaisia, nuoren aikuisen tunne- ja kokemusmaailmaa sivuavia popbiisejä, toisaalta sitten taas vuosikymmenen pari taaksepäin kumartavia pophienouksia!
    Se että Sleeperistä ei puhuta samaan hengenvetoon kuin big fourista, johtuu varmaan siitä että ura oli hyvin kompakti: toinen toistaan paremmat levyt 95,96 ja 97, sitten pois. Toi Pleased To Meet You (97) on näistä ehkä jopa paras, hieno eklektinen poplevy!
    Tsekkaa vaikka rollercoaster! https://youtu.be/LOsB6_rce9M

    1. Miia Miia kommentoi:

      Kyllä! Kivasti kiteytetty. Sleeperin kompaktius on minusta myös hieno ajankuva ja saa yhtyeen tosiaan näyttämään enemmän aikansa lapselta, hurmoksen synnyttämänä tuotteena ja ”väliaikaiselta” kuin vaikka Oasis tai Blur. Itse ajattelen aina, että Oasis on jotenkin absoluttiisesti hyvä ja pätevä rockyhtye, joka olisi voinut olla olemassa myös ilman brittipop-skeneä ja valtavirtahuumaa. Sleeper taas ehkä ei… en tiedä! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.