The Strypes – Hard To Say No

Miia, 12.2.2014 10:31. 4 kommenttia

Mites tämä The Strypesin upouusi sinkku?

Ensimmäinen fiilis on, että olisko tässä nyt liikahdettu kehutun Snapshot -debyytin superretroudesta pieni askel eteenpäin? Hmmm. Joka tapauksessa minusta tässä on mukavan harmiton, mutta silti kovasti mainio kolmiminuuttinen, joka saa unelmoimaan viikonlopusta ja intensiivisestä rokkikeikasta. Ja kun kuvissa vielä vilahtaa nuoren Alex Turnerin look-alike, niin jes.

    Avainsanat: ,

    4 kommenttia kirjoitukseen The Strypes – Hard To Say No

    1. Eetu kommentoi:

      Hyvä tää uus suunta jos menevät näin levylläki. Mä en pitäny debyytistä vaikka Blue Collar Jane onkin yksinään parasta pubirockia sitten Feelgoodin aikojen.

      1. Miia Miia kommentoi:

        Jep, tämä vähän riisutumpi meininki tuntuu nyt kyllä raikkaalta! Itse pidin paljon levystä – ainakin aluksi ja siitä jonkin aikaa. Mutta pakko myöntää, että innostus vähän laantui lopulta. Ei ihan moderniksi klassikoksi sitten kuitenkaan yltänyt ;) Uutta odotellessa.

    2. Ilpo kommentoi:

      Jotenkin minusta tuntuu aina Strypesin kohdalla ettei laulajan ääni saavuta ihan kaikkea sitä mitä yrittää. Nuo rosoiset laulukohdat kuulostaa joissakin kohdissa jotenkin hieman liian väkisin tuotetulta. Tosin ne kuuluvat erottamattomasti heidän musiikkiinsa, eivätkä kappaleet toimisi läheskään yhtä hyvin pelkällä puhtaalla laululla. Joten lopetan siis valittamisen tähän..

      Ensimmäisen kerran kappaleen läpikuunneltuani jalkani kuitenkin vipattaa. Musiikissa on ideaa ja se vyöryy päällä ikään kuin voimakkaina aaltomaisina jaksoina. Tälläisen kappaleen aalloilla kulkee mielellään kohti tulevaa viikonloppua. Joten, jospa siis kuuntelisin kappaleen vielä toiseen kertaan ja katson nouseeko aallokko yhtään korkeammalle.

      1. Miia Miia kommentoi:

        Saa valittaa! :) Itse en ole tuota kuvailemaasi asiantilaa ennen ajatellut – mutta oivallan kyllä, mitä tarkoitat! Strypes on selkeästi vähän sellainen kahtiajakoinen tai ristiriitainen tai häilyviä fiiliksiä herättävä yhtye. Ei ehkä ihan ilmiselvä, vaan sellainen, että sitä omaa loppullista mielipidettä saa vähän kaivella. Ja tarkastille silloin täkköin. Tai siis omalla kohdalla tilanne yhtyeen suhteen on tällä hetkellä tämä.

        Mutta tässä biisissä on minunkin makuuni tällä hetkellä passaavaa ideaa! Mukava rykäisy jossa on sopivan tehokas veto ja pikkuisen sellaista perjantaihin istuvaa kaaosta, mutta kuitenkinmyös muistijäljen jättävää selkeyttä. Melodiassa ja näin!

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.