The Stone Roses – All For One

The Stone Roses vuonna 2016. Alun tuttu kitara, tuttu kaikuisa laulu. Vieraalla tavalla suoraviivaisempi ja musiikillisesti tarmokkaampi ja pirteämpi kuin ennen. Rockimpi ja ronskimpi. Enemmän The Stone Roses vuonna 94 kuin 89. Enemmän The Seahorses.

Yhdentekevämpi, tavanomaisempi ja taiattomampi kuin mitä toivoimme, mutta silti minusta ihan tykättävä.

Riittävästi tarttuvaa ja tuttua. Sen verran uutta aikaa ja päivitettyä, ettei itsensä pastissiksi ryhdy. Tuntuu eri yhtyeeltä, eri uralta.

Ei tämä nyt ehkä ole juuri se laulu, joka maailmasta – tai Roses-katalogista –  puuttuu, mutta riittävän symppis, olkoon siis olemassa.

Päätin ottaa vastaan.

14 kommenttia kirjoitukseen The Stone Roses – All For One

  1. Pete P. kommentoi:

    Yyhhh… tiedän, että tää on kyynaamaista synkistelyä, mutta… Rosesista olisi jäänyt parempi muisto ilman tätä. 21 vuodessa olisi odottanut saavan aikaan jotain vähän mielikuvituksellisempaa – etenkin kun Brownin koko soolotuotanto on ollut eteenpäin menoa ja innovatiivisuutta. Tää on miljoona askelta taaksepäin. :-(

    1. Miia Miia kommentoi:

      Minun muistoa tämä ei ainakaan pilaa taikka himmennä. Tehtyä hyvää ei minusta saa enää huonoksi sillä että tekee 21 tai 26 vuotta myöhemmin keskinkertaisen kappaleen. Enkä osaa edes ajatella yhtyeitä (ST vuonna 89 ja ST vuonna 2016) sillä tavalla ”samaksi”, samalle jatkumolle taikka yhtä hyviksi. Se on minusta myös aika turhaa, kyse alkaa olla jo niin eri maailmasta, eri tyypeistä, eri yhtyeestä. Kahdesta eri urasta.

      Minusta tämä on tässä ja nyt ihan symppis biisi, joka ei ainakaan mitään nillitysreaktiota herätä minussa. Ehkä vähän yhdentekevä kappaleena, mutta ei minusta mikään ”voi ei” taikka ”auts” sentään. Ehkä en odottanut kauheasti ja siksi olen ihan fine tämän kanssa.

      Suhtaudun suuriin paluihin yleensäkin melko lempeästi. En näe mitään syytä, miksi yhtye ei saisi tulla takaisin jos se haluaa tai edes syytä sille, että sen pitäisi olla jotain mitä se oli 21 vuotta sitten. En edes näin ison klassikon kohdalla.

      1. Pete P. kommentoi:

        Fair enough. Olet oikeassa siinä, ettei sen pidä tai ei se edes voi olla sama. Ei tietenkään. Mutta jos Brown on tässä välissä tehnyt 60 tätä parempaa biisiä (ja Squirekin 20 ;-)), niin jotenkin… olisi vaan odottanut, että Rosesin nimissä ei julkaistaisi jotain näin mielikuvituksetonta ja keskinkertaista.

        1. Miia Miia kommentoi:

          Hmmmh, harmi, että oli noin suuri pettymys.

  2. Marko kommentoi:

    1 kuuntelu takana. Reipas rallihan tää on mutta odotin enemmän. Stone Roses ja Oasis ovat pumppuja joilta myös muutkin kuin fanit kumma kyllä odottavat aina jotain tajunnan räjäyttäjää. NME:n toimittaja laittoi hyvin:
    ”An anthem penned for the terraces, ’All For One’ is destined to go down a beer-swigging storm when the band kick off their super gigs at the Manchester Etihad Stadium next month.”
    Tää on just tuollainen biisi. Ja myös se on tuleva olemaan osa musiikillista sieluani.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Jep, onhan tuo tosi helppo ja simppeli ja keskinkertainen. MInusta ei mikään farssi kuitenkaan. Tykkaän tuosta NMEn lainista. Mullekin kappaleessa on pikkuisen lädisvengiä, ei mikään sukupolvianthem, vaan sellainen harmiton pikkukappale, mutta olen ihan fine sen kanssa.

  3. Hal-Jo kommentoi:

    Hmm jaahas. Aika yhdentekeväksi jäi mullekin. Noh, harvoin vanhojen klassikkonimien paluut tuottaa unohtumatonta uutta musiikkia. Tää on kuin joku Dig Out Your Soul -ajan Oasiksen unohtunut b-puoli, eli kuitenkin ihan ok. Pidän tuotannon ”ilmavuudesta”, hyvällä tavalla ”vanhanaikaista”.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Jep! Aika neutraali. Minustakin kappaleen vanhanaikaisuus, retro on jees. Joidenkin mielestä se on ollut kamalaa :D

  4. Nimetön kommentoi:

    Joku kuittasi piffillä mielestäni varsin osuvasti: ”stone roses -kappaleessa pitää olla: a) tanssittava groove b) ei väsynyttä rokkiriffittelyä c) lyriikat jotka kertoo huumeista tai sitten esim nussimisesta ja huumeista.

    tää uus ralli täyttää kriteereistä 0/3. ei jatkoon.”

    Kyllähän tässä päällimmäisenä hämmentää tuo circa ysiviis-tradimaisuus. Menisi pelkkää laulajaa vaihtamalla aivan täydestä Castin kipaleena. Mutta eipä siinäkään periaatteessa mitään, ellei tämä ainakin nyt muutaman kuuntelukerran jälkeen tuntuisi vain yksinkertaisesti saman tien unohdettavalta erehdykseltä. Ei huono eikä hyvä, mutta tavallaan vielä pahempaa, melkoisen turha. Toivon tosin edelleen tämän ensituomion olevan liian jyrkkä, ja että kappaleesta löytyisi vielä myöhemmin lisäpureksittavaa.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Niin… vaara on, että tämä vain unohtuu jos ei löydy käyttöä. :( Eikä tuo super pureskeltava ole kaikessa simppeliydessään. Itse päätin tehdä tästä yhden kesäkappaleista.

      Pidän tuosta ajatuksesta, että tämä vois olla esim. Cast. Kappalehan tpsiaan on juuri sellainen sievä, retro poppi, ei lainkaan paheellinen tai hämyisä.

  5. Jools kommentoi:

    Blurin ”Tender”, Manicsien ”So Why So Sad”, Sueden ”Electricity”, Oasiksen ”Go Let It Out”, Pulpin ”Help the Aged” jne. Kaikki massiivisia bändejä joilta odotettiin massiivista uutta sinkkua uudelta tulevalta albumilta, ja noi saatiin. Jokainen kuulosti ilmestyessään isolta pettymykseltä, saivat huonoja arvioita, mutta myöhemmin näistä kasvoi ehdottomia suosikkeja ja antoivat bändeille uutta suuntaa. Eikä nyt puhuta suosiosta.

    ”All For One” ei välttämättä tule olemaan Stone Rosesin kaanonissa unohtumaton sinkku (se on täynnä niitä), mutta se on välttämätön paluu ja antaa nostalgiannälkäisille sekä uudelle sukupolvelle toivoa paremmasta musiikista vuonna 2016. Ja jumalaisista kitarasooloista.

    1. Miia Miia kommentoi:

      :) Hienosti fiilistelty. Noinhan se on. MInustakaan sen, että yhtye teki tällaisen paluukappaleen, ei tarvitse olle mitenkään tuhoisaa tai jotain pilaavaa. Tällainen nyt vain tuli ja tästä ehkä tulee jotain uutta. Minusta ihan fiksua, että yhtyeestä tuntui nyt tältä, tällaiselta kappaleelta. Olisi voinut olla kiusallistakin jos olisi tullut sellaista väkisin tehtyä ja väännettyä 89-tunnelmaa. Ja muista kappaleistahan ei vielä tiedä, voi tulla kirkkaampiakin helmiä vielä.

      Pidän myös siitä ajatuksesta, että joku edes tekee kitaramusiikkia. Kitarapoppikappaleena just nyt tänään, tämä on minusta ihan kiva kappale. Mieluummin tätä kuin kaikkea sitä p*skaa, mitä musiikkimaalima meilel tänä päivänä puskee :D

  6. Maukka kommentoi:

    Hyviä pointteja. Itselle tuo ”All For One” oli ensikuulemalta myös melkoinen pettymys, mutta kyllä siitä jonkin tason lädi-anthem saattaa tulla. Kiusallisen yhdentekevä biisi kumminkin. Tosin Stone Rosesin tapauksessa odotukset ovat niin taivaissa, että ei niitä kukaan pystyisi lunastamaan? Jännää että King Monkey Brownin soolotuotantokin on kuulostanut paremmalta ja raikkaammalta kuin tämä biisi.
    Ja hyvä pointti tämän päivän musiikin paskuudesta. Jotenkin fiilis että ei ole ikinä menty näin syvissä pohjamudissa musiikillisesti! Miten esim. räpistä tuli Suomessa mainstreamia ja kansanmusiikkia?? Vähän sama mitä kävi hevin kanssa aikoinaan. Weird times, indeed.
    P.s. Missä on hyvät uudet kitarabändit?!?!

    1. Miia Miia kommentoi:

      Olen itse aika lempeä suosikkejani kohtaan, enkä tätä yhtyeen paluutakaan ihan niin farssina nähnyt kuin monet. Yhtyeesen liittyy sellaista taikaa, mitä tuskin enää vuonna 2016 saa, kiitos musiikillisen ilmapiirin ja muun sellaisen, missä vanhat parrat ei enää kiinnosta kuin toisia vanhoja partoja :D Mutta minusta hienoa, että kitaramusiikki elää edes tällaisina come backeinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.