The Heartbreaks – Hey, Hey Lover

Blogini ensimmäistä versiota lukeneet saattavat muistaa sen, kun menin ja pikkuisen rakastuin The Heartbreaksiin. En saa nyt päähäni, missä yhtyeeseen törmäsin, mutta sen muistan, että kappaleet Liar, My Dear, Jealous Don’t You Know ja I Didn’t Think It Would Hurt To Think Of You tekivät tuolloin aivan erityisen suuren vaikutuksen.

Ja niinhän siinä kävi, että myös yhtyeen keväällä 2012 ilmestynyt debyyttilevy Funtimes kolahti sen verran, että soi tiuhaan edelleen. Delay, Delay -kappaleen kaltaisia klassisia ja harmittomia popviisuja soisi syntyvän enemmänkin.

Yhtyeen kitarointi, runollisuus ja dramaattisuus luovat tunnelman, joka on välillä todella thesmiths. Ja silloin, kun ei ole, on kyse jollain muulla tavalla hienosta pop-ilottelusta. Niin ja laulaja Matthew Whitehousen ääni saattaa säikäyttää jotkut, toiset se luultavasti koukuttaa.

Yhtye julkaisee piakkoin toisen levynsä. Ensimmäinen vihje tulevasta tunnelmasta oli loppuvuodesta julkaistu mainio ¡No Pasarán! -kappale, tämä Hey, Hey Lover -single puolestaan ilmestyy 17. helmikuuta. Itse löydän debyytiltä monta tämän kappaleen kampittavaa biisiä, mutta kattellaan. Kyllä mulla selkeästi joitain odotuksia on.

Mutta tässä siis Hey, Hey Lover.

2 kommenttia kirjoitukseen The Heartbreaks – Hey, Hey Lover

  1. Ilpo kommentoi:

    Miten en koskaan ole itse huomannut tuota smiths yhteyttä? Ja nyt kun sanot sen, on asia itsestään selvä, eikä voi enää olla huomaamatta.

    Taas nousi minun arvostukseni tätä blogia kohtaa seuraavalle tasolle. Tietolähteenä ja innoittajana tähän jaloon harrastukseen, vai tohdinko sanoa, elämäntapaan, on tämä blogi tälläiselle puolikuurolle itse ajatteluun kykenemättömälle intoilijalle todella suuressa arvossa. Ja vaikka saatan kommentoida vain harvakseltaa, niin usko pois, olen täällä, odottamassa seuraavaa kirjoitusta. Kiitos.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Oi Ilpo, olet ihana ja mahtava! Mitä tekisinkään ilman sinun huikeita ja kannustavia kommentteja? Kiitos!

      Ja puolikuuro, höpsis! Se The Heartbreaksin smithsiys voi ihan yhtä hyvin olla minun puolikuurouttani :) Ei se siis mikään ehdoton totuus ole! Kunhan kuulen sitä ja joskus tätä :) Mutta hauskaa, jos tuo minun tulkintani herätti sinunkin korvissa uudenlaisia tapoja kuulla yhtyettä.

      Kiitti SULLE. Taas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.