The Courteeners – Summer

Manchesteriläinen The Courteeners on julkaissut brittirokki-termin alla kolme kivaa, vaikkakin keskenään melko erilaista albumia. Vuoden 2008 debyytti St. Jude viehättää suoraviivaisella lädi-indiellään ja poikamaisella pubiränkytyksellään, kakkoslevy Falcon (2010) ryhditettiin isolla, elegantilla soundimaailmalla sekä suurilla kitarapopkappaleilla, viime vuonna ilmestynyt Anna pontevalla stadionotteella, hallitsevilla syntikoilla ja kasarivivahteisilla soundeilla. Noin niin kuin kärjistetysti ja mutkat suoristetusti.

Yhtyeen neljäs levy Concrete Love ilmestyy 18. elokuuta. Ensiotos Summer kuulostaa kesäbiisiltä ja siltä, kuin Annan mahtipontisuudesta olisi tultu taas vähän lähemmäksi maan pintaa ja kepeyttä. Ja Liam Fray on jälleen upea, vaikka laulusoundiin onkin haettu sävyä. Tai jotain.

Tähän mennessä olen pitänyt The Courteenersin jokaisesta levystä, tosin Annasta en näköjään aluksi oikein. (Vai oliko se sitten kuitenkin se Liam Frayn uusi tukka, joka epäilytti… ) Suosikein on kakkoslevy Falcon, joka kuulostaa eniten minulta. Ja aina, kun joku kyselee, mitä uusia yhtyeitä tällainen niin sanottu brittipoppari kuuntelee, mainitsen ensimmäisten joukossa The Courteenersin.

Sillä on yhtyeessä taikaa. Erityisen paljon vaikutuksen tekeviä ja mieleen jääviä ovat kappaleet – taidokkaita melodioita, kertosäkeitä sekä elämänmakuisia Manchester-tarinoita. Astetta enemmän ajatuksella ja sielulla tehtyä rocklyriikkaa. Ja sitten on tietysti aksentti, taikaa sekin. Yhtye osaa myös herkistellä, mikä näin popparin mielestä on aina hyvä piirre rokkibändissä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.