The Coral ja vuonna 2006 äänitetty The Curse Of Love -albumi

Tykkään leikitellä ajatuksella, että brittiläisessä populaarimusiikissa on ikäänkuin kaksi vastakkaisvoimaa. On Manchester-voima ja on Liverpool-voima.

Manchester-voima vie musiikkia eteenpäin. Manchesterissä katsotaan eteenpäin. Siellä luodaan uutta, sovelletaan vanhaa. Liverpoolissa sen sijaan katsellaan taaksepäin. Ollaan nostalgisia, toistetaan vanhaa.

Manchesterissä syntyy sellaisia innovaatioita kuin vaikkapa baggy ja madchester. Tai vaikka The Stone Roses ja Oasis. Ennenkuulemattomia asioita. Yhtyeitä, jotka luovat uusia alakulttuureja ja päivittävät nuorisomuotia. Liverpoolista sen sijaan tulee sellaisia yhtyeitä kuin vaikka The Coral. Yhtyeitä ja artisteja, jotka kuulostavat siltä kuin olisivat olleet olemassa suurin piirtein aina. The La’s, Miles Kane, The Zutons, The Rascals. Yhtyeitä ja artisteja, jotka voi sijoittaa pop-musiikin aikajanalle kahteen kohtaan: ajaton tai vanha.

Tästä syystä sillä ei taida olla juurikaan väliä, julkaiseeko liverpooolilainen The Coral levyllisen vuonna 2006 äänitettyjä kappaleita vuonna 2006 vai vuonna 2014.

No, The Coral julkaisee levyllisen vuonna 2006 äänitettyjä kappaleita vuonna 2014. Yhtye teki lokakuussa ilmestyvän The Curse Of Love -albumin 12 raitaa vuoden 2005 The Invisible Invasion -levyn ja vuonna 2007 ilmestyneen Roots & Echoes -albumin välissä, ilman yhtyeestä tuolloin lähtenyttä Bill Ryder-Jonesia. Kitaristi Ryder-Jonesin palattua yhtye päätti kuitenkin alkaa työstää kokonaan uutta albumia.

Mutta ei niillä vuosiluvuilla niin väliä. Levyn nimikappale nimittäin tuo välittömästi mieleen yhtyeen 2002 ilmestyneen debyyttilevyn Simon Diamond -timantin mystiikan. Eli ihan yhtä ajattomalta tai vanhalta yhtyeen psykedelis-mystinen ja spagettiwesterninen merseybeat kuulostaa nyt kuin miltä se olisi kuulostanut vuonna 2006, luulisin.

Kiehtova yhtye.

4 kommenttia kirjoitukseen The Coral ja vuonna 2006 äänitetty The Curse Of Love -albumi

  1. Jussi kommentoi:

    Ai ai, toivottavasti tää ois hyvä, hankintalistalle muistutus lokakuulle. Coral on mun kirjoissa täydellinen bändi just tohon Invisible Invasioniin saakka, sit meno vähän tylsisty. Jännää!

    1. Miia Miia kommentoi:

      Mulla on luotto. Vaikka on tuossa sinun kokemuksessa perääkin. Itse tosin pidin jostain syystä yllättäen myös Butterfly Housesta. Joku toimiva melodiallisuus ja poppi siinä taisi iskeä. Jopa kepeys. Kiitti kommentista :)

  2. Hal-Jo kommentoi:

    Jes, odotettu tapaus tässäkin taloudessa. Mainiota, että tällainen yllätyslevy löytyi julkaistavaksi.

    Ja hyvä teksti jälleen! Coralin voi varmasti nähdä taantumuksellisena historian mallintajana, mutta yhtye tekee sen kaikin puolin tyylikkäästi.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Kiitti! Tavallaan – vaikka yhtye paljon perinteellä ja menneellä pelaakin – on se onnistunut luomaan omanlaisen juttunsa. Todella tyylikäs yhtye, kyllä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.