The Coral – Chasing The Tail Of A Dream

The Coral on jälleen tekemässä jotain hienoa. Ainahan se!

Vaikka yhtyeen vuonna 2014 yllättäen julkaistu, vuonna 2006 äänitetty ja silloin julkaisematta jätetty The Curse of Love -albumi olikin hyvä ja hieno lisä yhtyeen tuotantoon, odotan tätä uuden uutta The Coralia nyt kyllä aika erilaisella jännityksellä. Uusi Chasing The Tail Of A Dream -kappale ainakin kuulostaa huikealta – ja kiehtovan itsevarmalta, kiitos ronskin psykedelian. Mikään hissukka välialbumi sieltä ei selvästikään ole tulossa.

Olen aina pitänyt liverpoolilaista The Coralia jotenkin todella uniikkina yhtyeenä. Se tekee sellaisella omalla hiljaisella tavallaan huikeita musiikillisia levykokonaisuuksia, vuodesta toiseen. Yhtye ei pidä meteliä itsestään, ei koreile tai kukkoile, vaan fokus tuntuu olevan musiikillisessa ilmaisussa, musiikillisten visioiden toteuttamisessa. Jotenkin yhtye on onnistunut pysymään riippumattomana. Ajasta, paikasta, trendeistä, odotuksista. Sillä on selkeästi oma juttunsa ja identiteettinsä, mutta silti se osaa yllättää, herättää aina uuden kiinnostuksen.

Jollain jännällä tavalla The Coralissa on jotain vähän vinksallaan. Hyvällä tavalla. Vähän outolintua. Visionäärejä ja musiikillisia ajattettelijoita taitavat olla.

The Coralin kahdeksas studioalbumi Distance Inbetween ilmestyy 4.3.

Ps. Minulle tuli tuosta Chasing The Tail Of A Dream -kappaleesta mieleen tämä Miles Kanen debyyttisoolon biisi. Vaikka Kanen kappale tuota The Coralin esiintuloa kesympi ja viattomampi onkin, kuulen kaikuja samanlaisista valinnoista ja näkemyksistä menneen suhteen, 60-luvun. Ehkä se on tuo ratsastuskomppi, joka lähti tuota ajatusta synnyttämään.

4 kommenttia kirjoitukseen The Coral – Chasing The Tail Of A Dream

  1. Hal-Jo kommentoi:

    Jahas, nämäkin aktivoitumassa. Vuoden 2010 Butterfly House onnistui minusta superhienosti tavoittamaan 60-luvun pophenkeä, jota kohti The Coral toki on ennenkin arkailematta kurkotellut. Yhtye tosiaan on levytysuransa aikana ehtinyt kehittää jonkinlaisen oman ilmakehän, jossa se on täysin irrallaan päivän trendeistä, mutta ehkä juuri siksi aina relevantti tapaus.

    Jännä kuulla, mihin suuntaan bändin ilmaisu on tällä kertaa kehittynyt. Jos edellinen uusi albumi oli hipisti pop, nyt taitaa laveampi psykedeelinen maalailu nousta päärooliin, mikäli näytebiisistä voi mitään päätellä. Yhtye kuulostaa sen verran inspiroituneelta, että johan tässä alkaa odotella maaliskuuta. Tyylikäs videokin!

    1. Miia Miia kommentoi:

      Tykkäsin ja tykkään kans Butterfly Housesta, ihanan harmoninen ja sellainen nätti levy. Tastä uudesta voisi tosiaan tämän perusteella tulla vähän ronskimpi. Yhtye tuntuu osaavan hommansa, mitä tahansa se tekeekin, on siinä jotain erityisen hienoa. Ihailtava yhtye.

      Kiitos kommentista :)

      1. Hal-Jo kommentoi:

        Tää on kyllä mainio! Jäänyt kestokuunteluun viime viikkoina. Voisin jo sanoa, että yhtyeen parhaita biisejä ikinä. Oon tykännyt rutkasti myös toisesta uudesta kappaleesta (onko nämä enää ”singlejä”) Miss Fortunesta. The Coralin albumi taitaa tällä erää olla mulle vuoden odotetuin levy.

        1. Miia Miia kommentoi:

          Joo! Tämä on vienyt mennessään kyllä. Ja sama mulla, tykkään todella myös Miss Fortunesta! Vähän sellainen viattomampi kuin tämä. Tulee varmasti yksi vuoden parhaimmista levyistä, ei epäilystäkään enää :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.