Ten days of Liam, 7/10

Perjantaina on Liam Gallagherin Tall Ship Races Music Festivalin keikka Turussa. Siihen asti: Liam päivässä.

***

Huom. Tämä juttu on blogin arkistosta. Olen kirjoittanut tekstin 23.4.2014. Mutta kuten aiheensakin, myös teksti on sen verran ajaton, että kestää uudelleenjulkaisuja.

Päivä 7/10: Jumalasta edellinen

Mistä kirjoittaa blogiin silloin, kun tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa? No Oasiksesta tietty. Siinäpä aihe, joka ei yhden blogin elinaikana tyhjene.

Muistatko, kun näit ensimmäisen kerran Oasiksen Little By Little -videon? Minä muistan. Se tapahtui Luoteis-Lontoossa syksyllä 2002 ja tuntui siltä, kuin olisin nähnyt Jumalan.

Niin, videohan on sellainen tummassa kylläisyydessä pyöritelty. Noel mustassa parkassaan, kutistettu Robert Carlyle. Paljon varjoja. Sadettakin.

Ja sitten kohdassa 2:01 sekunnin kestävä valkea välähdys. Mikä se oli? Jumalako?

Kyllä, Liam valkeassa parkassaan.

Äh, rakastan tätä videota, rakastan tätä laulua. Ihan turhaan parjattu! Ja vaikka kappale onkin äärimmäisen Noel, jonkinlainen paluuyritys Don’t Look Back In Angeriin, on Liam tämän video johdosta sen päätähti. Olkoonkin että miehen musiikillinen panos kappaleeseen on tyyliä nolla.

Mutta sepä juuri onkin Oasiksen taianomaisuuden ydintä.

Niin, huomasithan kohdassa 2:39 Liamin Richard Ashcroftilta lainatun olemisen tavan? Kuinka komea voi näky olla?

Jumalaisen komea.

Yksi kommentti kirjoitukseen Ten days of Liam, 7/10

  1. Jyrki Viitala kommentoi:

    Olen ollut Oasis fani vuodesta 1998 jolloin lainasin kirjastosta Definitely Maybe levyn. Lopullinen läpimurto tapahtui 2000v wembleyn dvn:n muodossa, jolloin ymmärsin yhtyeen suuruuden.
    Kaksi asiaa vuosien aikan on jäänyt kaihertamaan mieltäni. Yhtyeen 1994-1997 vuodet, sekä menetetty Oasiksen Suomen keikka.
    Itse asiaan. Aikoinani kuuntelin paljon kyseistä levyä ja olin siihen pettynyt. Vuosien kuluessa olen löytänyt sieltä paljon helmiä, mutta Little by little ei kuulu siihen joukkoon. Syitä on varmasti monia, mutta silloin olin jo kallistunut Liamin äänen suuntaan.
    Yhtyeen hajoamisen jälkeen olen 99% kuunnellut Liamin laulamia lauluja. Kiitän you tubea ja sen antamia mahdollisuuksia kuunnella yhtyeen 1993-1994 vuosia, jolloin Liamin ääni oli sellainen, jota ei koskaan enään tule.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.