Ten days of Liam, 10/10

Tänään perjantaina  22.7 on Liam Gallagherin keikka Turussa Tall Ship Races Music Festivalilla.

***

Päivä 10/10: Vuosi 2017 ja Wall Of Glass

Kymmenen päivän ajan täällä blogissa on kirjoittettu Liamista melkoisen nostalgisoiden. Mutta kuten ystäväni eilen totesi, ei Liam ole vain nostalgiaa! Keväällä viimein ilmestyi pyydelty ja odotettu Liam Gallagher -soolokappale.

Ja hyvä niin.

Tuo samainen ystäväni on todennut myös jotain sen suuntaista, että ”Liam vaikuttaa tosi valmiilta tähän”. Olen samaa mieltä – tyyppi on selvästi tullut takaisin.

Joku ehkä miettii, miten tähän vuoden 2017 soolo-Liamiin pitäisi suhtautua. Rakastaen, sanon minä! No kyllä, vähän nostalgisoiden ja miehen Oasis-menneen huomioiden, joo. Mutta aivan ehdottomasti samalla uudelle ja itsenäiselle Liamillle tilaa antaen.

You were sold a one direction
I believe the resurrection’s on
And you were wrong

Wall Of Glass on minusta hieno ensisingle Liamilta, koska se on todella Liam, mutta samalla myös vähän odotuksenvastainen. Tykkään biisissä siitä, miten sen lyriikat on kirjoitettu Liamin laulutyyliä ja nasaalia kunnioittaviksi. Liamin näköistä on myös pieni retro ja rock. Minut yllätti kuitenkin kappaleeseen rohkeasti ladattu ”tuotanto”, joka saa biisin kuulostamaan hienosti tuoreelta ja modernilta. Tuntuu siltä, että asioita tehdään mennyttä kunnioittaen, mutta kuitenkin tässä ajassa, tämän ajan kuulijalle – myös uudelle brittipop ja -rocksukupolvelle. Biisin melodinen koukku ja rytminen tarttuvuus saavat kuulijan viihtymään – kappale on selvästi tehty yleisölle fiilisteltäväksi ja jopa vähän uudenlaiselle Liamille esitettäväksi. Hitiksi!

Joidenkin mielestä Liam Gallagherin uho, itsevarmuus, ”National Treasure” tai ”Rock ’n’ Roll Star” -statukset ovat tyhjänpäiväistä kukkoilua, sanoja, joilla ei ole katetta. Tällainen henkselien paukuttelija olisi niin herkullinen kohde ampua alas ajassa, jossa kaikki haluavat olla oikeassa.

Ehkä jotkut Liamin sinkkua odottaneet eivät oikeastaan edes odotaneet itse biisiä, vaan Liamin epäonnistumista? Sitä, että pääsee toteamaan, kuinka Liam on typerä, yksinkertainen, veljensä kanssa riitaantunut rokkari, joka on parhaat päivänsä jo nähnyt. Sitten kirjoitetaan siitä,  kuinka biisit ovat vaisuja eivätkä mies tai miehen lauluääni ole enää siinä kunnossa kuin 20 vuotta sitten. Muistellaan Oasiksen kahta ensimmäistä levyä ja haukutaan kolmatta. Muiden nimiä ei edes tiedetä.

Tiedättekö mitä? Minusta tuntuu, että tämä biisi ei ole tarkoitettu noille tyypeille.

Vaan meille, joiden mielestä on onnellista, että Liam onnistuu. Joiden mielestä on mahtavaa, että tämä tyyppi on tullut takaisin ja nimenomaan (ainakin) parin ihan törkeän upean uuden kappaleen kera.

Yksi kommentti kirjoitukseen Ten days of Liam, 10/10

  1. Jonny kommentoi:

    Bravo!

    Tätä lukiessa just 2 iltaa mennyt Liamin Turun keikasta, tubesta soi Liamin keikka ja Be Here Now lähti juuri soimaan loppukappaletta lukiessani.
    Liikutuksen sekaisen ylpeyden vallassa on hyvä painua pehkuihin.

    ps. Hieno tossa tekstin loppupuolen paatoksen aikana kirjoitusvirheistä huomata miten tosissas oot ollut sitä kirjoittaessas, ettet ole jaksanut ees olla turhan huolellinen.
    Rispektit siitä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.