Steve Mason – Planet Sizes

Hyvää alkanutta vuotta! Tänään on ollut helppo uskoa, että siitä tulee hieno. Steve Mason – suosikkimieheni (yksi heistä) ja yksi aikamme hienoimmista musiikillisista visionääreistä  – nimittäin paljasti uuden kappaleensa, helmikuussa ilmestyvän kolmannen sooloalbuminsa ensisinkun.

Ja muistutti minua siitä, että ihanuudella ei ole ylärajaa.

Tuo ääni, tuo dramaattisen säkeistön rikkova kirkas, raikas ja rytmikäs kertosäe. Poljento. Tuo liplattava kitara. Kappaleen vaivaton musikaalisuus ylipäänsä. Ihanuudella ei ole ylärajaa.

Olkoon se vaikka vuoden 2016 kantava ajatus.

Meet The Humans -albumi ilmastyy 26.2. Blogin aiemmat Steve Mason -aiheiset tekstit löytyvät täältä.

2 kommenttia kirjoitukseen Steve Mason – Planet Sizes

  1. Pete P. kommentoi:

    ”Liplattava kitara”! Ihan täydellinen kuvailu!

    En ensin pitänyt tästä yhtä paljon kuin vähän aggressiivisemmista (Fight Them Back, ym.) tai melankolisemmista (Boys Outside, ym.) Mason-biiseistä, mutta lisäkuunteluilla biisi alkaa kuulostaa joka kerta paremmalta ja paremmalta.

    Videon ihmishahmot ovat anatomisesti vähän häiritsevän täsmällisiä.

    1. Miia Miia kommentoi:

      Hah, kiitti.

      Ei tämä ehkä sellainen klassinen ja ilmiselvä ihana ole, mutta tosiaan viimeistään, kun pysähtyy hetkeksi kuuntelemaan, niin vau. Kertsi erityisen hieno, minusta.

      Ja videosta: olisin itsekin katsonut mieluummin vaikka ihan itse artistia :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.