Päivän levy on ollut Ashin Free All Angels. Ikisuosikki ja yksi isoimmista identiteettini rakentajista.

Tuskin mitkään käytössämme olevat rakastamisverbit pystyvät riittävän hyvin kiteyttämään sitä rakkauden määrää, mitä tunsin Tim Wheeleriä kohtaan levyn ilmestyessä keväällä 2001. Lähimmäksi totuutta intensiteetin kuvailussa päästään varmaankin toteamalla, että rakastin Tim Wheeleriä tuolloin niin paljon kuin 18-vuotias tyttö voi sinusta ja minusta laulavaa rokkitähteä ja idoliaan rakastaa.

Kun yhtälöön lisätään vielä ne ihailevat katseet, joilla kitaristi Charlotte Hatherleyta tarkkailin, voi todellakin puhua vaikuttavasta musiikkikokemuksesta.

Miksi juuri Free All Angels? Eikä vaikka sitä edeltävä Nu-Clear Sounds -albumi? Tai 1977? No nekin toki. Mutta Free All Angels koska se on erityisen paljon isoin kertosäkein ja huikein melodioin sekä tunteisiin vetoavin brittipopjousin somisteltu levy. Ja koska sillä lauletaan rakkausjutuista. Erityisen paljon.

Ja kaikki, jotka ovat joskus olleet 18-vuotiaita tyttöjä, tietävät, mikä vaikutus ihmiseen voi olla sillä, kun söpö 24-vuotias popparipoika laulaa You have always been a thorn in their side, but to me you’re a shining light.

Tai:

I miss your warm skin, beside me at night
I miss your flesh, in the dawn light
Sometimes, sometimes

Sometimes it happens feelings die
Whole years are lost in the blink of an eye

Se saa toivomaan sydänsuruja. Ja seurustelua vain jotta voisi erota ja kuunnella, kuinka Tim laulaa juuri minulle ja minusta. Se saa tuntemaan vähän liian isosti suhteessa elämänkokemukseen sekä olemaan mustasukkainen Nicolelle.

Jos jotain haluaisin tuolle nuorelle tytölle sanoa, olisi se, että ole huoletta, aikuisuus toteuttaa kyllä toiveesi. Et ehkä saa Tim Wheeleriä, mutta kuolevia tunteita, ikävää ja niitä sydänsuruja kyllä.