Tässä viisi Editorsin kappaletta, joiden soisin kuuluvan tänään yhtyeen Sideways-settiin.

Munich (2005)

The Back Room –debyytin isosti esiin tuonut single ja minun ensikosketukseni yhtyeeseen. Tykkään kappaleesta, koska sitä ei ole ihan helppo lokeroida. Toisaalta se oli ilmestyessään osa ajan kitaramusiikin vahvaa menestysaaltoa, mutta samalla myös omanlainen, odotuksenmukaisimmasta tekemisen tavasta poikkeava.

Tässä kappaleessa varmasti asuu Editorsin ydin. Tummuus ja dramaattisuus, joka kuitenkin jossain vaiheessa kääntyy melodisesti kevyeksi ja mieleenjääväksi kertosäkeeksi. On tietynlainen rytmi ja vauhti,  menevien rumpujen synnyttämä eteenpäin meno. Kirkas ja korkeahko kitara.  Tom Smithin kypsä ja tumma, Ian Curtisia lähentyvä lauluääni.

Ocean Of Night (2015)

Yhtyeen uudempaa tuotantoa. Modernilla tavalla ajaton ja Editorsin kappaleeksi ihanan raikassoundinen. Tätä kuunnellessa joutuu kamppailemaan itsensä kanssa – ollako vähän alakuloinen vai totaalisen täynnä elämää. Yksi hienoimmista yksityiskohdista biisissä on loppupuolella, jossain 3 minuutin kohdalla sisään ajettu uusi kitaraelemnetti.

Mikäli yhtye soittaa tämän kappaleen ja mikäli se soittaa tämän hyvin, on tässä potentiaalia koko Sidewaysin hienoimmaksi hetkeksi. Yltyvyys, rytmikkyys, pikkuhiljaa syttyvä tanssittavuus, vielä vähän valoisa, mutta pian himmenevä ilta, viikonloppuvapaus, yhteenkuuluvuus muun yleisön kanssa, kasvava tarve tanssia, tunne elossa olosta, ilmaan kohoavat kädet.

Ilmarummutusmatskua. Festarimatskua. Tuo mykistävä videokin sen jo kertoo.

Smokers Outside The Hospital Doors (2007)

Varmasti useiden mielestä yhtyeen hienoin kappale – ja minusta yksi upeimmista levyn avausraidoista ikinä koskaan. Perjantain kylmimmät väreet.

A Ton Of Love (2013)

Melko suoraviivainen menobiisi. Ei mikään super nokkela, mutta kivasti pop ja hitti. Tässä on minusta jotain erilaista yhtyeen sellaiseen ominaisimpaan tuotantoon verrattuna.

Hyvä meno – ja yllättävä loppu.

The Racing Rats (2007)

Todella klassinen (alkuaikojen) Editors-kappale. kappaletta hallitsee korvia viiltelevä kitara, joka vie biisiä eteenpäin – ja myös ylös ja alas. Toinen kappaleen ydinelementti on vauhdikkuus – todella Editorsia sekin. Komas olennaisuus kappaleessa on todella onnistunut kertosäe.