Pillifarkut, my ass

embrace_farkut

En tule oikein toimeen pillifarkkujen kanssa.

Vielä kymmenisen vuotta sitten tämä ei ollut lainkaan ongelmallista, ja sainkin viettää varsin miellyttävän ja liehulahkeisen popparinuoruuden ja vielä opiskelijaelämän alkutaipaleenkin. Mutta sitten tapahtui jotain. Tuli vuosi 2005, eikä mistään saanut enää muita kuin pillifarkkuja.

Niinpä on vähintäänkin ikuistamisen paikka, kun käsiin tarttuu pari farmareita ajalta, jolloin farkut vielä olivat farkkuja eikä legginsejä. Nämä Levi’s-yksilöt elikkäs ysäribootcutit löysin viime viikolla. Toisen roska, brittipopparin aarre (kuin myös kaikki ne muiden hylkäämät viisnollaykköset)…

Höpsöt, sanoo muotitietoinen, britpop never dies, sanon minä!

Puolustukseksi on kyllä todettava, ettei väri todellisuudessa ole ihan noin ysäri.

No niin tai näin, nyt mulla kuitenkin on taas hetken jälkeen Manchester-farkut (ens kerralla jalkaan Gazellet)! Tottelevat myös nimeä Embrace-farkut.

Tai miten olis Gomez-farkut?

4 kommenttia kirjoitukseen Pillifarkut, my ass

  1. Jukka Lahtinen Jukka Lahtinen kommentoi:

    Pillifarkut since 2005, näin on. Toisaalta ainakin näin poikani tilanne on nyt todella helppo. Anyways, propsit siitä, etten ole ainoa ihminen, joka kirjoittaa jostain muustakin kuin musiikista! :)

    1. Miia Miia kommentoi:

      :D Ja kyllähän pillifarkut mainiot ovat – jollain muulla. Etenkin pojilla! Jestas. Mutta minun tarpeisiin ne vain eivät tunnu millään vastaavan…

      Ja musiikki… noh sehän nyt onneksi on laaja käsite ;)

  2. Anna Amaizin Anna Amaizin kommentoi:

    Pillifarkut my ass, todellakin! Mä käytin lukioikäisenä tädin 70-luvun farkkuja ja samettihousuja. Ihanampia housuja en tiedä. ♥ Saispa sellaisia vielä kaupasta.

    1. Miia Miia kommentoi:

      No ni! Sammarit! Tuo humanistivuosieni uniformu ja kyllä – mieluiten jonkun vanhoina ja retrotennareihin yhdistettyinä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.